Kannanotto 16.4.2008

Monikulttuuriasiain neuvottelukunnan kannanotto

Espoon turvallisuusstrategiaan:

Maahanmuuttajien ja maahanmuuttajaperheiden turvallisuus Espoossa

 

Turvattomuuden tunnetta maahanmuuttajien keskuudessa aiheuttavat tekijät

 

Turvattomuutta maahanmuuttajien keskuudessa aiheuttaa erityisesti aggressiivinen käytös muun väestön taholta. Useimmiten vihamielisesti maahanmuuttajia kohtaan käyttäytyvät ovat juovuksissa. Alkoholin ohella aggressiivista käyttäytymistä selittäviä tekijöitä syrjäytyneiden suomalaisten kokema sosio-ekonominen uhka (aggression kohteeksi joutuvat erityisesti hyvin pärjäävät maahanmuuttajat) ja silminnähden kantaväestöstä poikkeava ulkonäkö. Myös maahanmuuttajayrittäjät kohtaavat aggressiivista käytöstä humalaisten asiakkaiden taholta erityisesti ravintola-alalla.

 

Maahanmuuttajat joutuvatkin muita espoolaisia helpommin asuinalueidensa "silmätikuiksi", mikä aiheuttaa turvattomuutta erityisesti, jos alueella paljon "poliisin vanhoja tuttuja". Eniten väkivallan uhka aiheuttaa turvattomuutta somalialaistaustaisten espoolaisten keskuudessa. Espoonlahden alueella ja erityisesti Soukassa skinit aiheuttavat turvattomuuden tunnetta, jopa pelkoa liikkua julkisilla paikoilla varsinkin iltaisin ja öisin. Pelottava ja väkivaltainen käytös keskittyy lähinnä nuorten suomalaisten ääriliikkeisiin, vaikka yleisesti ottaen suomalaisista nuoret suhtautuvat paremmin maahanmuuttajiin. Toisaalta maahanmuuttajat saattavat pelätä myös oman etnisen ryhmänsä piiristä tulevia rikollisia.

 

Turvattomuuden ja näköalattomuuden tunteita maahanmuuttajien keskuudessa aiheuttaa myös syrjäytyminen, josta voidaan mainita esimerkkinä vieraskielisen väestön raju yliedustus espoolaisten työttömien joukossa.

 

Valtaväestön aggressiivisen käytöksen ja yleisen sosio-ekonomisen syrjäytymisen lisäksi turvattomuutta aiheuttaa syrjintä erilaisten palvelujen tarjonnassa ja tarjottujen palvelujen laadussa. Maahanmuuttajien keskuudessa ollaan huolissaan esimerkiksi yhdenvertaisuuden toteutumisesta asumispalvelujen tuotannossa.

 

Maahanmuuttajien ja viranomaisten yhteistyö turvallisuusasioissa

 

Maahanmuuttajia huolestuttaa se, ottaako poliisi vakavissaan väkivaltaan liittyviä rasistisia motiiveja. Poliisin ja maahanmuuttajajärjestöjen yhteistyö on ollut lähinnä reaktiivista ja liittynyt esim. maahanmuuttajien ja suomalaisten välisten tappeluiden jälkiselvittelyihin. Poliisilta toivotaankin enemmän ennaltaehkäisevää otetta. Oikeusviranomaisten ja poliisin tulee suhtautua vakavasti myös etnisten ryhmien sisäisiin turvallisuusuhkiin. Jos uhan aiheuttaja tulee oman etnisen ryhmän sisältä, viranomaiset saattavat pahimmillaan asettaa esim. tulkiksi pyydetyn saman etnisen ryhmän edustajan vaaraan. Tulkkeja voi joskus olla vaikea löytää esim. avustamaan oikeudenkäynneissä tästä syystä.


Espoon julkisten palveluiden tuottajien tulee aina kohdella maahanmuuttajia yhdenvertaisesti muihin espoolaisiin nähden. Maahanmuuttajat esimerkiksi kokevat, että heidän asumiseensa liittyviä huolia ei aina oteta riittävän vakavasti, vaikka esim. Espoonkruunu onkin panostanut heidän palvelemiseensa eri tavoin. Palveluntuottajien toimien lisäksi on kiinnitettävä huomiota naapurisopuun: maahanmuuttajat kokevat myös saavansa muita asukkaita helpommin valituksiin perustuvia kirjallisia varoituksia, jotka saattavat aiheuttaa lopulta häädön.

 

Suositukset toimenpiteiksi

 

Näkyvän valvonnan lisääminen voisi vähentää turvattomuutta alueilla, joissa juopuneiden häiritsevä käytös tai aggressiiviset ääriliikkeet uhkaavat maahanmuuttajia. Poliisin tulee rasististen rikosten tutkinnan yhteydessä aina huolehtia siitä, että maahanmuuttajat saavat tiedon siitä, että rasistiset motiivit huomioidaan tutkinnassa ja asiaan suhtaudutaan vakavasti. Jos jollain alueella esiintyy esim. rasistisesti motivoituneita pahoinpitelyitä tiettyä etnistä ryhmää kohtaan, voisi poliisi järjestää alueella avoimen keskustelu- tai tiedotustilaisuuden, jossa kyseenomaisen etnisen ryhmän edustajille välitettäisiin viesti siitä, että rasistisen rikollisuuden torjunta otetaan vakavasti. Ongelmien syntyä ehkäiseviä tilaisuuksia voitaisiin järjestää yhteistyössä paikallisten toimijoiden, kuten maahanmuuttajien järjestöjen tai maahanmuuttajien toimintakeskusten kanssa.

 

Maahanmuuttajilta puuttuu usein heidän oikeuksiaan, Suomen lakeja ja kaupungin palvelujärjestelmien toimintaa koskevaa tietoa. Heille suunnattua tiedotusta olisikin tehostettava. Hyviä keinoja tähän voisivat olla maahanmuuttajien entistä aktiivisempi rekrytointi palveluntuotantoon sekä aiempaa tiiviimpi yhteistyö maahanmuuttajien järjestöjen kanssa.

 

Maahanmuuttajat toivovat poliisin puuttuvan ääriliikkeiden, kuten skinien, toimintaan mahdollisimman varhain, jotta väestöryhmien väliset konfliktit eivät pääse kärjistymään ja kasvamaan.

 

Asumiseen liittyvät tekijät ovat keskeisiä kuntalaisen kokeman turvallisuudentunteen muodostumisessa. Julkisten vuokranantajien tuleekin varmistaa, että kaikkia asukkaita ja alueita kohdellaan tasapuolisesti. Asumiseen liittyvistä standardeista tulee pitää kiinni myös suurten maahanmuuttajaperheiden kohdalla niin, että esim. liian ahdas asuminen ei aiheuta turvallisuusongelmia. Suurten ja kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen saatavuus tulee turvata.

 

Espoolaiset päätöksentekijät voisivat ottaa näkyvämmän roolin rasismin vastaisessa toiminnassa. Rasismin tuomitseminen paikallisissa tiedotusvälineissä voisi pitää rasismin torjuntaan liittyvää keskustelua yllä ja vahvistaa espoolaisten maahanmuuttajien tunnetta siitä, että asiaan suhtaudutaan heidän kotikaupungissaan vakavasti. Jos Espoo haluaa turvata tulevaisuutensa osin työperäisen maahanmuuton avulla, kaupungin täytyy huolehtia siitä, että kaikki kaupunkilaiset – myös maahanmuuttajat – kokevat olonsa turvalliseksi Espoossa.