1.12.2014: Julkistetaan Espoon laskut - ja vielä muutama sana Suomenojasta, Angry Birds -puistoista, avoimuudesta ja luottamuksesta

Espoo on ollut kuukaudesta toiseen ikävissä otsikoissa Suomenojan sataman vuoksi. Kaupungin ostoista, sopimuksista ja tilaajavastuista on löytynyt vakavia puutteita. On käynyt ilmi, ettei kaikkia hankintoja ole kilpailutettu ja palveluita on maksettu myös ilman sopimuksia. Murheellista kyllä, niin kaupungin virkamiesjohto kuin monet johtavat poliitikotkin taipuivat myöntämään ongelmat vasta julkisuuden paineen käytyä sietämättömäksi.

Nyt tekeillä on merellistä ulkoilua koskevan erityistilintarkastuksen ja myös poliisi tutkii Suomenojan asioita. Suurennuslasin alle ovat seuraavaksi joutumassa hankintasopimuksia tekevät virkamiehet. On toki hienoa, jos asioiden selvittämisessä edistytään. Asiaan reagointi on kuitenkin muistuttanut viivytystaistelua, jossa on viimeiseen asti vältetty toimenpiteitä sekä toimittu salaillen.  Nyt tehty on yksinkertaisesti liian vähän liian myöhään.

Saamieni tietojen valossa on syytä epäillä paitsi puutteita, jopa pahoja hankintalain rikkomuksia Espoon muissakin hankinnoissa.  Ihmeellistä kyllä, tällaisen sanotaan olevan Espoon kaupungin tavanomaisten ("normaalien") hankintamenettelyjen mukaista toimintaa.

Esimerkki hankinnoista, joissa ei mahdollisesti ole noudatettu lakia julkisten hankintojen kilpailutuksesta, ovat kalliiden Angry Birds ­-mainoskuvilla varustettujen leikkipuistokalusteiden hankinnat useisiin Espoon leikkipuistoihin. 

 

Tietoja hankinnoista ei löydy julkisista rekistereistä, eikä kaupungin puolelta kukaan ole lukuisista kysymyksistä huolimatta suostunut vastaamaan, kuka rakentamis- ja laitteiden hankintapäätökset on tehnyt sekä minkä hintaisia hankinnat ovat olleet.

Lukuisten kyselyjen ja kuukausien odotuksen jälkeen Espoon elinkeinojohtaja Tuula Antola lähetti minulle lokakuussa viestin vastauksena kysymyksiini. Viesti herätti ainakin minussa vain enemmän ihmetystä ja kysymyksiä.    

Elinkeinojohtaja Antola kirjoitti: "Oli alusta asti selvää, että leikkipuistojen suunnittelu toteutetaan ja kalusteet valitaan Espoon kaupungin normaalien hankintamenettelyjen mukaisesti." Antola vahvisti myös, että "Aiesopimusta ei käsitelty luottamushenkilöelimissä". Antola puhuu vain aiesopimuksesta, mutta tietääkseni myöskään varsinaisia hankintoja tai puistojen rakentamista ylipäätään ei ole käsitelty luottamuselimissä. Tilaukset olisi tehty em. aiesopimuksen pohjalta, mutta tilauksen tekijää ei tiedusteluista huolimatta ole suostuttu paljastamaan.

Joka tapauksessa on syytä epäillä, että kalustehankinnoissa on rikottu hankintalakia. 

Mm. YLEn uutisten (14.1.2014) mukaan kilpailutusta tavallisia leikkivälineitä huomattavasti kalliimmista, Rovion tuoteperhettä mainostavista, leikkivälineistä ei ole tehty. Se, että haluttaisiin tukea espoolaista yritystä ei lain mukaan kelpaa hankintakriteeriksi. Ei tietenkään myöskään se, että halutaan esim. kalusteita, joissa on punainen lintu - muutenhan voitaisiin esimerkiksi päättää ostaa ainoastaan maitoa, jonka purkissa on kiva lehmän kuva ja logo...

Hankintalain määrittelemä kilpailutusraja on 30.000 euroa.  Pikainen vilkaisu Lappsetin leikkiväline-hinnastoon kertoo, että raja tulee nopeasti vastaan jo yhden ainoan kalusteen kohdalla.  Lappsetin edustajan antamien tietojen mukaan tuotteiden Angry Birds -version hinta on jopa 66 % korkeampi kuin sama tuote Lappset-tuotteena ilman Angry Birds ­lisiä.  Koska eri puistojen hankinnat muodostavat todellisuudessa yhtenäisen kokonaisuuden, tulee kilpailutusraja varmasti ylitettyä.

Vaikuttaakin siltä, että virkamiesjohto on tehnyt Angry Birds ­-puistoihin liittyvät mittavat sopimukset ja hankinnat salassa luottamushenkilöiltä, eikä tietoa saa edes kysymällä.

Kun selvityksissä on ilmennyt, että ainakin Suomenojalla hankintalainsäädäntöä on rikottu ja omat selvitykseni AB -puistoista viittaavat samaan suuntaan, herää epäily, kuinka yleistä tällainen kaupungissamme on. 

Kummastusta herättää elinkeinojohtajan kommentti, että kilpailutusrajan moninkertaisesti ylittävissä hankinnoissa, joissa kilpailutus on jätetty tekemättä, eikä hankinnoista löydy julkista tietoa on toimittu kaupungin normaalien hankintamenettelyjen mukaisesti.

Ymmärtääkseni jättämällä kilpailutus tekemättä rikotaan hankintalakia. Kun hankintapäätöksiä ei ole tehty asianmukaisesti eikä sopimuksia ole julkistettu eikä annettu valitussoitetta hankintapäätöksistä rikotaan hallintolakia.

Tällainen toiminta ei ainakaan lisää kuntalaisten uskoa avoimeen ja reiluun Espooseen.

Kaupungin tahriintunutta mainetta tai asukkaiden, asiakkaiden ja yrittäjien rapautunutta luottamusta ei palauteta nopeasti eikä helposti.

Isona askeleena avoimeen ja vastuulliseen suuntaan Espoo voisi ottaa mallia Helsingistä, missä kaupungin rahaliikenne on avattu kaikkien avoimesti tarkasteltavaksi. Kaupunginjohtaja Pajunen kertoo päättäneensä julkistaa kaikki Helsingin laskut, jotta rahankäyttöön saadaan järkeä. Pajusen mukaan  avoimuus on näkynyt "ryhtiliikkeenä hallinnon alojen rahankäytössä ja saanut hallintokunnat tekemään säästöjä.  kaupunginjohtajan mukaan rahaliikenteen julkisuus on myös "demokratiatyötä, mikä sopii tähän maailman aikaan".

Minä haluan, että Espoossa otetaan käyttöön Helsingin tapa - julkistetaan tiedot kaikista tavaroiden ja palveluiden ostoista niin, että ne ovat helposti kaikkien löydettävissä.  Olisi toki loistavaa, mikäli täälläkin tuloksena olisi ryhti rahankäyttöön sekä säästöt. Espoossa olisi erittäin tärkeää myös palauttaa pahasti rapautunutta luottamusta lisäämällä avoimuutta. Rahaliikenne tulisi avata paitsi tästä eteenpäin myös taannehtivasti - ainakin pari vuotta taaksepäin, kuten Helsingissä on tehty.   

Espoo julistaa olevansa "asukas- ja asiakaslähtöinen, oikeudenmukainen ja vastuullinen". Osallistuva Espoo -ohjelmaryhmässä yhdeksi kauden kärkitavoitteeksi on päätetty päätöksenteon ja valmistelun avoimuuden  lisääminen.  Kaupungin on osoitettava olevansa arvojensa mukainen myös käytännössä. Avoimuuden aika on nyt!