14.8.2016: Espoo ei halua kartoittaa koululaisten sisäilmaoireita - "tarpeetonta ja kustannustehotonta"

Jousenkaren koulun oppilaita ja vanhempia mielenilmauksessa keväällä 2016. Kuva: Minna Airamaa/Länsiväylä

Kyllä taas surettaa, suututtaa ja hävettääkin olla espoolainen kuntapäättäjä, veronmaksaja ja äiti. Kerta toisensa jälkeen Espoon virkamiehet torppaavat lasten ja nuorten terveyttä ja hyvinvointia edistävät aloitteet kustannuksiin vedoten. Moni voisi olla sitä mieltä, että lasten ja nuorten hyvinvoinnin kustannuksella säästäminen on jo lähtökohtaisesti tyhmää ja sekä lyhytnäköistä että moraalitonta. Vielä typerämpää on, että väitteitä kustannustehottomuudesta vedetään hatusta vaivautumatta edes esittämään mitään perusteluja, saati laskelmia väitteiden tueksi.

Jätin huhtikuussa valtuustoaloitteen oirekyselyjen tekemiseksi Espoon kouluissa sisäilmaongelmien löytämiseksi ja ratkaisemiseksi. Esitin, että kaikissa Espoon kouluissa tehtäisiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) teettämät kattavat sisäilmakyselyt, joiden avulla voidaan selvittää koulun sisäilman koettua laatua ja oppilaiden oireilua.

Aloitteeni allekirjoitti 38 valtuutettua.  Huoli huonon sisäilman aiheuttamista terveyshaitoista ja halu ratkoa niitä tehokkaasti ja nopeasti ylittää puoluerajat. Kaupungin virkamiehiä eivät huolet tunnu kuitenkaan painavan, eikä tarvetta nykymenon muuttamiseen nähdä.   Aloitteeni on käsiteltävänä huomenna 15.8. pidettävässä  tila- ja asuntojaoston kokouksessa. Kaupungin aloitteeseeni antamassa vastauksessa sanotaan: "Koko kiinteistökannan käyttäjille tehtävää oirekyselyä ei pidetä tässä vaiheessa tarpeellisena eikä kustannustehokkaana tapana sisäilmaongelmien ennakoinnissa." Tämän lisäksi kaikkiaan vajaan sivun mittaisessa vastauksessa kuvataan lyhyesti "Kaupungin sisäilma-asioiden menettelytapaohjeet". Ohjeisiin voi tutustua ja niiden riittävyyttä ja tehokkuutta arvioida täällä: http://espoo04.hosting.documenta.fi/kokous/2016384055-7.HTM

Olen pettynyt ja vihainen paitsi kaupungin kannan myös vastauksen laadun vuoksi. Kaupungilla voidaan toki olla sitä mieltä, että aloite on huono, toteutuskelvoton, kustannustehoton ym. Mikäli aloite hylätään tarpeettomana ja kustannustehottamana, pitäisi vastauksessa kuitenkin perustella, mihin väitteet perustuvat. Jos aloitteessa esitetty asia torpataan siksi, että se tulee kalliiksi, pitää esittää laskelmat ja luvut väitteen perusteeksi.

Valtuustoaloitteiden ja -kysymysten pitäisi olla  valtuutettujen tärkeitä työkaluja, joilla yrittää vaikuttaa itselleen ja äänestäjilleen tärkeisiin asioihin. Virkamiehet tuntuvat pitävän niitä kuitenkin turhana kiusantekona ja työhönsä puuttumisena. Valitettavan usein aloitteisiin ja kysymyksiin saa ensin odottaa vastausta todella pitkään ja kun vastaus tulee, on se aivan luokattoman surkeasti, ylimielisesti ja piittaamattomasti laadittu.     

Miksi lasten oireiden kartoittaminen ei ole tarpeellista? Mikä on "kustannustehokkaampi" tapa? Eikö nykytilanne lukuisine altistuneine ja pahasti sairastuneine lapsineen ja opettajineen sekä hätäväistöineen ole osoittanut, että nykyinen käytäntö ei sitä todellakaan ole? Eikö oppilaiden ja opettajien sairastumisen ihan rahallisiakin kustannuksia - inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan - huomioida lainkaan? Entä pikaisella aikataululla tehdyt hätäväistöt?

Olen ehdottomasti sitä mieltä ettei asiaa pidä päästää näin löperösti valmisteltuna valtuustoon, vaan se pitää palauttaa tila- ja asuntojaostosta uudelleen valmisteltavaksi.

Ihmettelen kovasti, kuinka Espoon virkamiehet tietävät paremmin kuin mm. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Hengitysliitto, Kuntaliito, sosiaali- ja terveysministeriö, ympäristöministeriön ja Suomen Vanhempainliitto. Kaikki ovat vaatineet varhaista ja tiukkaa puuttumista koulujen sisäilmaongelmiin sekä vahvempaa osaamista terveysriskien arviointiin ja oirelevien ja sairastuneiden lasten tutkimukseen ja hoitoon.Tärkeänä työkaluna sisäilmaongelmien havaitsemisessa ja niihin puuttumisessa pidetään valtuustoaloitteessani esittämiäni THL:n teettämiä kattavia sisäilmakyselyjä. Systemaattiset oirekyselyt ovat asiantuntijoiden mukaan paras keino löytää terveydelle vaaralliset koulut. Kuntaliiton, sosiaali- ja terveysministeriön sekä ympäristöministeriön laatimassa Päättäjän homeoppaassa käyttäjien oirekyselyä pidetään keskeisenä työkaluna, jolla saadaan tietoa tilojen käyttäjien kokemien oireiden vakavuudesta ja ilmenemispaikoista. Nämä ovat erittäin tärkeitä tietoja arvioitaessa eri vaurioiden merkitystä ja korjausten kiireellisyysjärjestystä.

Kaikki tietävät, että lukuisissa Espoon kouluissa kärsitään vakavista sisäilmaongelmista ja pahimmillaan oppilaat ja opettajat altistuvat ja sairastavat epäterveellisissä tiloissa vuosikausia. On epärehellistä väittää, että ongelmiin puututtaisiin riittävän nopeasti ja tehokkaasti.

Oirekyselyt eivät tietenkään yksinään ratkaise sisäilmaongelmia, mutta voivat nopeuttaa ja tehostaa ongelmien havaitsemista ja niihin puuttumista paljonkin. Nykyään koululaisten oireilu ja sairastuminen voi jäädä kokonaan kartoittamatta tai saatu tieto oireista voi olla hajanaista. Tällä hetkellä oireiden tunnistaminen ja niistä ilmoittaminen on jätetty koululaisten oman osaamisen ja aktiivisuuden varaan. Lastensa terveydestä huolestuneet vanhemmat ovat perustellusti vaatineet parempaa tiedotusta sekä kartoitusta oireista. Mielestäni asian ei pitäisi jäädä oppilaiden tai perheiden oman aktiivisuuden varaan, vaan kaupungin tulisi toimia aktiivisesti ja kartoittaa kaikkien oppilaiden terveys esim. Wilman kautta tehtävällä kyselyllä.

Opetuksen järjestäjän lakisääteinen tehtävä on huolehtia koululaisten opiskeluympäristön turvallisuudesta. Toimenpiteisiin tulee ryhtyä heti kun puutteita tai ongelmia havaitaan. Herää kysymys, miksei haluta käyttää työkaluja, joiden avulla ongelmia voitaisiin havaita entistä helpommin ja nopeammin....

Kaikkiaan on kyllä todella surkeaa, että kaupunkimme on valmis kaatamaan loputtomasti rahaa raiteisiin, tunneleihin ja ties mihin liikennesolmuihin, mutta kaikki lasten ja nuorten terveyttä ja hyvinvointia edistävät aloitteet torjutaan kustannuksiin vedoten. Arvot ja prioriteetit ovat "edelläkävijäkaupungissamme" täysin hukassa ja pelkään tällaisen "säästämisen" käyvän hyvin kalliiksi.  

Aiemmin tällä valtuustokaudella kaupunki (virkamiehet poliitikkojen tukemina) hylkäsivät aloitteeni siitä, että Espoo hakisi UNICEFin lapsiystävälliseksi kaupungiksi. Espoo ei  halunnut seurata monen muun kaupungin esimerkkiä ja lähteä tarjolla olevin konkreettisin työkaluin rakentamaan lapsiystävällisempää kaupunkia, jossa lapsen oikeudet toteutuvat kaikilla sektoreilla joka päivä. Nyt ei haluta tarttua olemassa oleviin työkaluihin, joilla voitaisiin parantaa lasten oikeutta käydä koulua terveellisissä ja turvallisissa tiloissa.  

Lapsiystävällisyyden toteutumisesta eivät valtuutetutkaan olleet kovin kiinnostuneita. Toivottavasti luottamushenkilöt ovat hereillä nyt kun päätetään sisäilmaongelmiin puuttumisesta - tai puuttumatta jättämisestä. Kauniit juhlapuheet tai huolestuminen vaaliteltoilla eivät auta, ellei olla aktiivisia ja tiukkoja, kun päätöksiä tehdään ja rahaa jaetaan. Meillä on varaa ja keinoja huolehtia lastemme ja heidän opettajiensa turvallisesta ja terveellisestä kouluympäristöstä. Kyse on tahdosta ja priorisoinneista.