19.5.2016 Espoon lapset maksavat kalliisti kaupungin laiminlyönneistä ja huonoista päätöksistä - Lähikoulu kaupungin toisella laidalla

Jousenkaaren koulu, Tapiola

Juuri nyt harmittaa ja hävettää todella paljon olla espoolainen luottamushenkilö.

Espoon opetus- ja varhaiskasvatuslautakunta päätti eilen, että kuopukseni opinahjo, Tapiolassa sijaitseva sisäilmaongelmien vuoksi suljettava Jousenkaaren koulu, sijaitsee ensi syksystä alkaen määräämättömän pitkän ajan kaupungin toisella laidalla, Espooonlahdessa. Alakoululaisten lähikouluun on siis reilusti yli 10 kilometrin matka, joka taitetaan aamuin illoin bussilla. Matkoihin kuluva ylimääräinen aika nipistetään näillä näkymin joko opetuksesta tai välitunneista.

Huonoa valmistelua, heikkoa tiedotusta ja surkeaa päätöksentekoa kiireeseen vedoten

Nyt tehty ratkaisu on helpoin ja halvin kaupungille, mutta ei lasten ja perheiden etujen mukainen. Ratkaisua selitetään tiukalla aikataululla, nyt ei ollut mahdollista selvittää muita vaihtoehtoja, tai löytää väistötiloja lähempää. Tämä on epärehellistä ja epäreilua lapsia ja perheitä kohtaan. Koko surkea tilanne sekä mahdoton aikataulu ovat aivan itse aiheutettuja ja olisivat olleet vältettävissä. Olen koko kevään ollut huolissani, että näin käy: päätöksiä ja tiedottamista venytetään siihen asti, kun ei muka ole muuta vaihtoehtoa kuin sulkea koulu ja väistää Espoonlahteen. Oman näkemykseni mukaan tämä on ollut kaupungin virkamiesten tavoite alusta asti, mutta sitä ei ole vanhemmille kerrottu, koska tiedettiin syntyvän rajua ja perusteltua vastustusta.

Koulussa on tehty kuntokartoitus ja siitä on annettu ympäristöterveyden lausunto jo aikoja sitten. Vaikka koulun kunto ja oppilaiden ja opettajien oireilu olivat tiedossa vielä viime kuussa tilakeskuksen toimitusjohtaja ilmoitti, että väistöä ei ole tulossa ja syksyllä jatketaan korjatuissa tiloissa Jousenkaarella. Toukokuussa tuli yhtäkkiä ja perustelematta päätös väistöstä,eikä esittää ollut kuin täysin surkeita vaihtoehtoja, koska "aikataulu ei salli muuta". Olisi sallinut, jos päätös olisi tehty aiemmin.

Niin uusia ekaluokkalaisia kuin musiikkiluokalle pyrkineitä lapsia vanhempineen on suoraan sanottuna johdettu harhaan. Aika monessa perheessä kesäloma alkaa nyt hyvin ikävissä merkeissä.

Koulun aloittaminen on lapsille ja perheille todella iso muutos ja herkkä elämänvaihe, Koulun alun pitäisi olla mahdollisimman turvallinen ja tapahtua tietysti mieluiten tutussa ympäristössä ja tuttujen ihmisten kanssa.

Moni musiikkiluokalle pyrkinyt ja päässyt on myös ikävän valinnan edessä. Musallehan pyritään ja tullaan myös pidempien matkojen takaa. Monille siirtyminen Espoonlahteen on melko mahdotonta ja venyttäisi usein myös koulupäivien jälkeen harrastavien lasten päivät kohtuuttomiksi. Moni lapsi on jo ehtinyt iloita valinnasta ja tulevaisuudesta musaluokkalaisena kuoroineen, orkestereineen, konsertteineen ja esityksineen. Mikäli perheet tekevät ymmärrettävän päätöksen luopua paikasta musiikkiluokalla on monen lapsen pettymys suuri ja seuraukset päätöksestä mahdollisesti koko loppuelämään vaikuttavia.

En ole saanut järkevää vastausta siihenkään, miksi nyt tehty ratkaisu koskee ainoastaan lukuvuotta 2016-2017. Se, missä koulu sen jälkeen sijaitsee jäi päättämättä. Odotettavissa on pitkä väistö - todennäköisesti ensi syksynä ekaluokkansa aloittavien koko alakouluajan mittainen. Ei siis todellakaan ole yhdentekevää, mitä jatkosta päätetään - tai jäi päättämättä.

Mielestäni nyt pitäisi vaatia virkamiehiltä ja luottamushenkilöiltä lupaus, että tahto, varat ja tilat väistöön Tapiolassa löytyvät 2016-2017 lukukauden jälkeen. Jos sellaista ei saada, voi tehdä johtopäätökset. Jos näyttää siltä, että tiloja Tapiolasta ei löydy jatkossakaan, olisi rehellistä ja reilua sanoa se nyt ja välttää tulevaa epävarmuutta ja pettymyksiä.

Espoolla on varaa terveellisiin ja toimiviin kouluihin sekä väistötiloihin

Olen kuvannut yhden koulun tilannetta, koska tunnen sen parhaiten ja tilanne on juuri nyt päällä. Sisäilmaongelmat sekä niiden aiheuttama sairastelu ovat surullisen yleisiä koko kaupungissamme, eikä ongelmien ratkaisemiseen ole Espoossa todellakaan tartuttu riittävän aktiivisesti saati riittävän ajoissa. Maksamme nyt kallista hintaa vuosikausien laiminlyönneistä, "halvalla" rakentamisesta, ja "säästämisestä"ylläpidosta ja korjauksista. Olemme jatkuvasti jäljessä tilojen korjaamisessa ja väistötilojen etsimisessä. Pahimmillaan oppilaat ja opettavat altistuvat ja sairastavat epäterveellisissä tiloissa vuosikausia. Tämä on ihmisten pahoinpitelyä, josta maksamme kalliisti menetettynä terveytenä ja työkykynä, lääke- ja sairaanhoitokuluina, murskattuina unelmina...

Espoolla olisi halutessaan varaa terveellisiin ja toimiviin kouluihin sekä kunnollisiin väistötiloihin. Kyse on arvovalinnasta ja priorisoinnista.

On melko irvokasta kuulla hehkutusta astraalisilla summilla rakennettavasta metron kehityskäytävästä, innovaatiopuutarhasta ja edelläkävijyydestä, kun perusasiat ovat hoitamatta. Ei hirveästi ilahduta eikä vedä, jos innovaatiopuutarhan lapsilla ei ole lähikoulua - eikä kehityskäytäväkään vie kouluun.

Alan menettää uskoni siihen, että ongelmat edes oikeasti halutaan ratkaista lasten, opettajien ja perheiden kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.

Molemmat omat lapseni ovat valtuustourani aikana altistuneet ja sairastuneet sisäilmaongelmaisessa espoolaiskoulussa. Ongelmiin reagoiminen, väistöön lähteminen, korjaukset, perheille tiedottaminen jne. on molemmissa tapauksissa hoidettu luokattoman surkeasti. Tapauksien välillä on viisi vuotta, mutta mitään ei ole opittu.

Lapsilla on oikeus turvalliseen lähikouluun

Samalla kun kiirehditään korjauksia olisi huolehdittava myös jokaisen espoolaislapsen oikeudesta terveelliseen ja toimivaan, omalla asuinalueella sijaitsevaan lähikouluun. Tämä on tärkeä periaate, josta on pidettävä kiinni myös väistötilaratkaisuissa.

Kyse on hyvinvoinnista, terveydestä ja turvallisuudesta; tutusta ja turvallisesta ympäristöstä, mahdollisuudesta harrastaa hyötyliikuntaa kulkien koulumatkat kävellen tai pyörällä, sosiaalisista suhteista, turvaverkoista, harrastusmahdollisuuksista, juurien kasvattamisesta omaan asuinympäristöön.  Nämä ovat korvaamattomia arvoja ja tavoitteita, joille ei voi laittaa hintalappua. Ne tulisi asettaa etusijalle Espoossa, joka julistaa olevansa asukas- ja asiakaslähtöinen sekä pyrkivänsä vahvistamaan asukkaiden kotiseuturakkautta ja -ylpeyttä.

Koulu on lasten ja nuorten työtä, päivät pitkiä ja vaativia. Jaksaakseen oppilaat tarvitsevat aikaa myös lepoon ja harrastuksiin. Koulupäiviä ei tule venyttää ja oppilaita uuvuttaa kuljettamalla heitä pitkien bussimatkojen taakse "lähi"kouluun.

Espoo ei halua olla lapsiystävällinen kaupunki

Kovimman hinnan vuosikausien huonoista päätöksistä sekä laiminlyönneistä maksavat huonokuntoisissa ja terveydelle vaarallisissa tiloissa sekä kohtuuttomien matkojen takana sijaitsevissa väistötiloissa kärsivät lapset ja nuoret. Kuinka kauan vielä? Kuka kantaa vastuun tehdyistä virheistä, laiminlyönneistä ja huonoista päätöksistä?

Miten päätöksenteossa huomioidaan lasten etu? Ilmeisesti se ei Espoon päättäjiä kiinnosta. Tein viime vuonna valtuustoaloitteen, jossa esitin, että Espoo hakisi mukaan UNICEFin Lapsiystävällinen kunta toimintamalliin.   Lapsiystävällisissä kunnissa kaikessa päätöksenteossa tehdään lapsivaikutusten arviointi ja kuullaan lapsia ja nuoria. Espoon virkamiehet ja luottamushenkilöiden enemmistö olivat sitä mieltä, ettei tällaiselle ole Espoossa tarvetta. Lapsiystävälliseksi kunnaksi pyrkiminen ja sen tavoitteisiin ja tehtäviin sitoutuminen olisi ikävästi syönyt kaupungin resursseja.  

Toden totta, Espoo ei ole lapsiystävällinen kunta. Ja kuten aluksi kirjoitin, juuri nyt hävettää todella paljon olla espoolainen luottamushenkilö. En kuitenkaan anna periksi, vaan aion entistä kovempaan ääneen kysyä ja kyseenalaistaa sekä puolustaa lapsiystävällistä kaupunkia, jossa etusijalle asetetaan lapsen etu, ei kylmiä numeroita.