24.1. Espoo syöksyy kohusta toiseen: Toimintakulttuuriamme on muutettava!

Ei päivää ilman Espoo -kohua. Viikonlopun lehdet kertovat isoin otsikoin paitsi yhä käsittämättömämpiä käänteitä saavasta Suomenojan sotkusta myös Espoon liiketoimintajohtaja Mauri Suuperkon yksin tekemästä päätöksestä ostaa  Fazerilta 25 miljoonalla eurolla  ateriapalveluita Espoon kaupungille. Suurperkon toiminta on aiheuttanut epäilyjä sidonnaisuuksista, sillä hänellä on yhteinen yritys Oy Karl Fazer Ab:n hallituksen jäsenen Fredrik Fazerin kanssa.

Niin kaupunginvaltuutettuna kuin kuntalaisena ja veronmaksajanakin pidän aivan sietämättömänä, että Espoo on päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen otsikoissa milloin minkäkin epäselvyyden ja sotkun vuoksi, joista sitten pyydetään "selvityksiä" (joita yleensä tuottavat epäilyksenalaiset virkamiehet itse) kaupunginhallitukselle tai neuvottelutoimikunnalle....  Ei ole yllättävää, että ainakaan toistaiseksi epäillyt eivät ole todenneet itseään syylliseksi mihinkään.

Selvitykset tai selitykset eivät nyt riitä, vaan tarvitaan sekä täydellistä avoimuutta ja rehellisyyttä että rohkeutta muuttaa toimintakulttuuria.

Niin Suomenojan sotkuissa kuin Suuperkon tapauksessakin minua ihmetyttää toisaalta virkamiesten käsittämättömän suurelta tuntuva valta ja toisaalta sekä luottamushenkilöiden hampaattomuus että kaupunginjohtajan vastuunottamisen  ja johtajuuden puute.

Suuperkon tapauksessakin hämmästyttää se, kuinka suurta itsenäistä valtaa yksittäiset virkamiehet voivat käyttää mm. valtavissa rahankäyttöpäätöksissä ohitse luottamushenkilöiden.

Kuntalain mukaan kaupungin ylintä päätösvaltaa käyttää kaupungin toiminnasta ja taloudesta vastaava kaupunginvaltuusto. Valtuuston lakisääteisiin tehtäviin kuuluu  päättää siitä, mihin rahat kunnassa käytetään. Valtuuston ohella merkittävä vallankäyttäjä on kaupunginhallitus, jonka vastuulla on huolehtia kaupungin hallinnosta ja valvoa kaupungin ja sen asukkaiden etua.

Valtuutettuna olen ymmälläni, milloin ja miksi demokraattisesti valitut päättäjät ovat luovuttaneet merkittävän osan valtaansa virkamiehille? Miten toteutuu päätöksenteon ja sen valmistelun avoimuus sekä kuntalaisten mahdollisuus saada ajoissa tietoa, osallistua ja vaikuttaa päätöksentekoon?   

Lehtiuutisissa johtavat poliitikot ovat väläytelleet ratkaisuksi virkamiesten sivutoimilupien  selvittämistä sekä panneet toivoaan uuteen kuntalakiin, jossa esitetään, että keskeisten luottamushenkilöiden ja johtavien virkamiesten sidonnaisuudet on julkaistava.

On toki toivottavaa, että nämä avoimuutta ja läpinäkyvyyttä lisäävät uudistukset toteutuvat pikaisesti.

Espoon epäkohtia niillä ei kuitenkaan korjata.  Sivutoimilupien kanssa tai ilman niitä virkamiehet voivat tahtomattaankin esimerkiksi asian vaillinaisen hallinnan takia tehdä isoa vahinkoa kaupungille, jos ei ole edes velvoitetta hakea keneltäkään hyväksymistä tai edes lausuntoa!

Perjantaina 23.1. kaupunginjohtaja (kj) Jukka Mäkelä antoi YLElle erikoiselta vaikuttavan lausunnon. Miljooniinkaan nousevien hankintojen ja tarjousten hyväksymiseen ei kaupunginvaltuustoa tai muita luottamuselimiä tarvita, sillä tarjousten hyväksyminen on Espoossa “enempi tekninen suoritus”.

Tähän tulee tiukasti puuttua kun kaupungin johtosäännöt lupausten mukaisesti syksyllä otetaan tarkasteluun. Julkisuudessa  on esitetty ajatuksia, että pitäisi arvioida, onko Espoossa liikaa valtaa delegoitu virkamiehille. Jos yksi virkamies voi yksinään päättää kymmeniin miljooniin nousevista kaupungin hankinnoista lienee aika selvää, että näin on tapahtunut! 

Käytännössä olen myös huomannut, että virkamiespäätöksistä, niiden perusteluista tai edes tekijästä on todella vaikea saada tietoa. Viime kesänä yritin niin suoraan virkamiehiltä ja luottamushenkilöiltä  kuin mielipidepalstan kautta kysyä, kuka on päättänyt poikkeuksellisen kalliiden Angry Birds -mainospuistojen rakentamisesta kaupungin rahoilla. Lukuisista kyselyistä huolimatta en koskaan saanut vastausta siihen, kuka on tehnyt päätökset ja kuka hyväksynyt jopa satojen tuhansien eurojen arvoiset hankintasopimukset. Kukaan ei tunnu tietävän, onko hankinnat kilpailutettu lain edellyttämällä tavalla. Luottamushenkilöt eivät ole asiasta olleet päättämässä. Samaan aikaan kuitenkin luottamushenkilöt esim. lautakunnissa joutuvat tekemään kipeitä säästöpäätöksiä mm. leikkipuistojen lakkauttamisesta. Luottamushenkilöt näpertelevät pikkusummien parissa ja virkamiehet päättävät itsenäisesti ja vailla kontrollia monin verroin suuremmista summista.

Angry Birds -asioita selvitellessäni yritin myös turhaan saada vastauksia siihen, kuinka suurta taloudellista valtaa virkamiehet saavat käyttää, millaiset hankinnat pitäisi sääntöjen mukaan tuoda luottamushenkilöiden päätettäväksi jne. Yritin kesän ja syksyn mittaan herättää keskustelua aiheesta mutta se ei oikein ottanut tulta silloin. Toivottavasti aika ja päättäjät ovat nyt riittävän kypsiä (sanan kaikissa merkityksissä) tätä selvittämään ja rajoja pohtimaan.

Espoon tapahtumat teknisen toimen johtajan saaman tuomion seurauksista (tai niiden puutteesta) Suomenojan satamaan ja opetustoimen virkamiesten erilaisten avustusten hakemisten unohduksista ja laiminlyönneistä Suuperkon bisneksiin pakottavat kysymään, mikä kaupungissamme ja sen johtamisessa on vikana.  

Oma näkemykseni on, että kaupunkimme johtamisen, vastuunkantamisen ja luottamuksen järjestelmä on pahasti vinoutunut. Johtavat luottamushenkilöt ovat lojaaleja virkamiehille ja katsovat laiminlyöntejä, unohduksia ja jopa rikoksia läpi sormien. Toimivassa demokratiassa virkamiesten tulisi nauttia valtuutettujen luottamusta, eikä päinvastoin.  

On surkeaa, että me luottamushenkilöt saamme tärkeitä asioita ja tehtyjä päätöksiä tietoomme lukemalla niistä päivän lehdestä. Virkamiehet valmistelevat asioita "vaivihkaa" ja "kaikessa hiljaisuudessa" (HS 28.10.).

Espoon ja espoolaisten kannalta surullista ja noloa on myös se, miten asiantuntijat  ovat toistuvasti arvostelleet kaupunginjohdon toimia. Aikoinaan Loukon tapauksen käsittelyn yhteydessä mm. työoikeuden professori Seppo Koskinen moitti kaupunginjohtajan toimintaa. Kun Suihko alaisineen laiminlöi velvollisuutensa hakea valtionavustusta kj Mäkelä  esitti tilintarkastajan lausunnon vastaisesti vastuuvapauden myöntämistä. Lokakuussa julkisoikeuden professori Teuvo Pohjalainen arvosteli kj:n päätöstä olla luovuttamatta Suomenoja -selvitystä kaupunginhallituksen jäsenille.

Virallisesti Espoo on sitoutunut päätöksenteon valmistelun avoimuuden lisäämiseen sekä julistanut pyrkivänsä olemaan valtuustokauden loppuun mennessä "Suomen toimivin demokratia". Puheet ja käytäntö ovat räikeässä ristiriidassa.

Valitettavasti Espoon maine sekä kuntalaisten luottamus ovat pahasti rapautuneet näistä sotkuista, kähminnöistä, salailuista ja suoranaisista valheista. Maineen ja luottamuksen palauttaminen ei käy nopeasti eikä helposti. Jotta se olisi lainkaan mahdollista tarvitaan nyt sekä täydellistä avoimuutta ja rehellisyyttä että rohkeutta muuttaa toimintakulttuuria.

Espoo-tarinassa yhteisesti sovittujen arvojen avoimuuden, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon on toteuduttava muutenkin kuin juhlapuheissa.