27.3.2017: Kokoomus kunnostaisi koulut lasten kotihoidon kustannuksella?

Sisäilmaongelmaisten koulujen kunnostaminen on noussut Espoossa keskeiseksi kuntavaaliteemaksi. Vaalikuumeen noustessa korkeimmilleen ja kuntalaisten perätessä vastauksia ja vastuuta laiminlyönneistä sekä oppilaiden ja opettajien altistumisesta ja sairastumisesta, äänistä kilpailevat puolueet ja ehdokkaat lupailevat nyt kilvan laittaa koulut kuntoon. Toivottavasti ei käy samoin kuin 4,5 vuotta sitten - valituksi tultuaan surullisen moni valtuutettu on pyyhkinyt vaalipuheillaan ja lupauksillaan lattiaa. Sen sijaan että he olisivat ottaneet asiakseen huolehtia oppilaiden ja opettajien oikeudesta terveellisiin ja turvallisiin tiloihin, päättäjiemme enemmistö on pitänyt tärkeämpänä vastustaa pienintäkin veronkorotusta sekä priorisoida rahankäytössä tunneleita ja betonikansia sekä muita älyttömiä kerskahankkeita.  

Nyt valtuustoon paluuta tekevä kokoomuksen ministeri Kai Mykkänen on tehnyt aivan uuden avauksen. Hänkin haluaa laittaa koulut kuntoon - ja rahoittaa tämän poistamalla kotihoidontuen Espoo-lisän. Mykkänen kertoo kantansa Facebook-tapahtuman yhteydessä julkaisemassaan päivityksessä kirjoittamalla: "Espoossa on liikaa homekouluja ja niiden korjausta täytyy nopeuttaa. Kahden miljardin euron vuosibudjetista täytyy pystyä löytämään 10-20 miljoonaa euroa lisää tilaa satsauksille koulutukseen. Taivaasta se raha ei tule satamaan, eikä sen irrottaminen tule olemaan vailla kipua. Minusta se on silti tehtävä. Haluan olla rehellinen ja kertoa jo tässä vaiheessa, että hakisin ratkaisua mm. lopettamalla kotihoidontuen Espoo-lisän (bruttona reilu 10 me/v."

Pisteet ministeri Mykkäselle rehellisyydestä. Kuinkahan moni kuntalainen on tämän kannan nähnyt ja kuinka moni on sitä mieltä, että juuri lasten kotihoito on oikea kohde, tai edes järkevä ja tehokas tapa säästää?

Minä olen ministeri Mykkäsen kanssa ehdottomasti samaa mieltä siitä, että koulut on pikaisesti laitettava kuntoon ja huolehdittava kaikkien oppilaiden ja henkilökunnan oikeudesta terveisiin ja toimiviin koulutiloihin. Sen sijaan olen Mykkäsen kanssa jyrkästi eri mieltä Espoo-lisän lakkauttamisesta niin ideologisista syistä kuin taloudellisten realiteettienkin vuoksi.   

On surullista ja käsittämätöntä, että rahat koulujen kunnostamiseen pitäisi hakea lasten hyvän hoivan ja lapsiperheiden tasa-arvon kustannuksella. Hyvinvoivassa sivistyskaupungissa ei aseteta vastakkain koululaisten ja taaperoiden hyvinvointia.

Espoolla on varaa sekä terveellisiin ja toimiviin kouluihin että kotihoidon Espoo-lisään, kyse on tahdosta ja arvovalinnoista. Minä hakisin rahat tekemällä maltillisen veronkorotuksen  sekä torjumalla älyttömiä kerskainvestointeja, tunneleita, raiteita ja betonikansia.

On hyvin kyseenalaista syntyisikö Espoo-lisän poistosta säästöä lainkaan, sillä se toisi entistä enemmän lapsia päivähoitoon. Mistä löytyisivät tilat, hoitajat ja rahat, kun niistä on jo nyt huutava pula? Päivähoidon järjestäminen on kunnalle myös valtavan paljon kalliimpaa kuin kotihoito. Säästöä syntyy jo siitä, että kotona hoidettavat lapset sairastavat huomattavasti vähemmän kuin päiväkodeissa olevat.

Espoo-lisän poistaminen merkitsisi, että ainoastaan kaikkein varakkaimmat voisivat halutessaan hoitaa kotona omia lapsiaan.

Espoo-lisän poistolla ei koulukurjuutta poisteta. Summa on kaupungin kokonaistaloudessa marginaalisen pieni, mutta perheille tärkeä rahasumma, joka  toteuttaa Espoon arvoja inhimillisestä, tasa-arvoisesta  ja lapsirakkaasta kaupungista.  Sitä sekä perheiden oikeutta valita on syytä tiukasti puolustaa. 

Espoossa on varaa nostaa veroja, meillä on varaa purkaa rahastoja ja meillä on varaa viivästyttää tai jättää kokonaan toteuttamatta monia hankkeita.  Espoossa ei saa heikentää lapsiperheiden tasa-arvoa ja perheiden valinnanvapautta, eikä säästää lasten hyvinvoinnin ja hyvän hoivan kustannuksella.