30.9.2013: Prioriteetit hoi! - Maauimala Leppävaaraan, miksi ja millä hinnalla?

Tunnustan, että välillä turhauttaa olla kaupungin luottamushenkilönä. Demokratian henkeen kuuluu, että  kun enemmistö on puhunut, on tappion kokeneiden vain elettävä päätöksen kanssa ja pulinat pois, kuten edesmennyt kokenut valtiomies totesi.

Jotkut asiat saavat kuitenkin todella ihmettelemään ja häpeämäänkin sitä, millaisia päätöksiä ja priorisointeja tässä kaupungissa tehdään. Koska demokratiaan kuuluu myös sananvapaus ja oikeus ilmaista eriävä mielipiteensä, avaudun minua viime viikkoina erityisesti ällistyttäneestä päätöksestä käyttää reilusti yli 40 miljoonaa euroa Leppävaaran uimahallin riskialttiiseen remonttiin, maauimalan sekä katetun hyppytornin rakentamiseen. Samaan aikaan jokaisella toimialalla tehdään todella rajuja säästötoimenpiteitä, peruspalveluista säästetään ja hankkeita lykätään.

Espoon kaupunginvaltuuston syyskuun kokoukseen valtuutetuille tuotiin todella lyhyellä varoitusajalla hyväksyttäväksi 10 M€ lisäys uimahallin kustannusarvioon, joka on nyt huikeat 41,5 M€! Kustannukset syntyvät mm. siitä, että pitää saada 5 m katettu hyppytorni sekä 50 m maauimala. On hyvin mahdollista, että summa  tulee paisumaan vielä moninkertaisesti.

Leppävaaran hallin korjaaminen toimivaksi, turvalliseksi ja terveelliseksi UIMAhalliksi on toki tärkeää ja kannatettavaa. Sen sijaan todella epävarmat ja yltiökalliit sekä epäekologiset, vierastyövoimalla rakennettavat maauimalat ja hyppytornit ovat nykyisessä taloustilanteessa mielestäni aivan käsittämättömiä.

Asian käsittelyn yhteydessä keskustan valtuustoryhmän pj Yrjö Rossi esitti, että asia palautettaisiin uudelleen käsiteltäväksi niin, että tehdään maltillisempi peruskorjaus ilman maauimalaa ja katettua hyppytornia. Valtuutettu Rossi piti ansiokkaan puheen, jossa perusteli esitystään todella tiukalla taloustilanteella ja tarpeella tehdä priorisointeja.

Ironista kyllä, ennen uimahalli -asian käsittelyä valtuustossa oli puhuttu tuntikausia priorisoinneista!

Ennen Leppävaaran uimahallia hyväksyimme Vuoden 2013 seurantaraportin sekä vuoden 2014 talousarvion ja vuosien 2014 - 2016 taloussuunnitelman kehyksen. Pitkin iltaa valtuutettu toisensa jälkeen kävi todistamassa, kuinka  taloudellinen tilanne on tiukka ja  on pakko tehdä priorisointeja.

Vielä samana iltana samaisille valtuutetuille tarjoutui tilaisuus todellakin priorisoida - yli 40 miljoonaa (+ hyvin todennäköisesti vielä enemmän) uimahallin ökykunnostukseen, vaiko sittenkin maltillisempi peruskorjaus ja säästyvät rahat muihin kohteisiin.

Ennen äänestystä saimme kuulla mm. toimialajohtaja Olavi Loukon puheenvuoron. Mikäli tulkitsin Loukon puheenvuoron oikein (kuunneltavissa Espoon nettisivuilta löytyvästä videotallenteesta) tällaisia hankkeita ei ole Suomessa tehty kymmeniin vuosiin, meiltä ei löydy osaamista tai kokemusta maauimaloiden rakentamisesta ja rakennuttajia pelottaa lähteä hankkeeseen. Asian käsittelyn yhteydessä nousi esiin myös se, että maauimalan rakentajat tulisivat ulkomailta, koska Suomessa ei ole tämän alan osaamista.

Keskusteltuaan ensin todella pitkään priorisointien tarpeellisuudesta ja kipeydestä valtuutettujen valtava enemmistö äänesti 10 M€ lisärahoituksen, sekä arvioidenkin mukaan yli 40 M€ maksavan maauimalan ja katetun hyppytornin pikaisen rakentamisen puolesta.

Tänään maanantaina 30.9. kaupunginhallitus käsitteli samaa asiaa ja sinetöi valtuuston päätöksen.  

Kaupunginhallituksen varajäsenenä pääsen etukäteen kommentoimaan käsiteltävänä olevia asioita, mutta en kokouksiin päättämään. Esitin ennen kaupunginhallituksen kokousta joukon kysymyksiä, joihin olisin toivonut vastauksen ennen päätöksentekoa.

Kysyin mm. toimialajohtaja Loukon esiin nostamista riskeistä sekä siitä, onko pelättävissä, että rakentamisen alettua tulee vielä yllätyksiä ja kustannukset voivat huomattavasti nousta nykyisestäkin.

Kysyin myös, pitääkö paikkansa, että työntekijät tulevat ulkomailta - eikä siis ole edes luvassa työpaikkoja tai tuloja espoolaislle/Espooseen.

Lisäksi pyysin arviota valmistuneen maauimalan vuotuisista ylläpitokustannuksista. Ne vaikuttanevat myös siihen, millaisia investointeja voidaan jatkossa tehdä. Suomen sääolotkaan eivät ole oikein otolliset maauimalalle. Kysyin, onko tarkoituksena pitää altaissa vesi ympäri vuoden, vai tyhjentää ja täyttää ne aina uudelleen sekä kuinka kallista ja ekologista tämä on?

Lisäksi pyysin vahvistusta valtuustokäsittelyssä annetuille lupauksille, ettei Leppävaaran maauimalan ja hyppytornin rakentaminen vaaranna muita tärkeitä hankkeita . Kysyin mm. seuraavia asioita: Miten varmistetaan, että tilapuolen  investoinneissa priorisoidaan koulujen ja päiväkotien korjaaminen sekä asianmukaiset väistötilat? Miten pidetään lupaukset, ettei rakentaminen vaikuta muiden kauan odotettujen liikuntakohteidenrakentamiseen / kunnostamiseen: esim.  Matinkylän uimahallin rakentaminen, Espoonlahden uimahallin peruskorjaus, Laaksolahden jäähalli ja Tapionkentän kunnostus. Nämä ovat kaikki tarpeellisia ja pitkään odotettuja hankkeita.

Ainoa vastaus, jonka sain ennen kokousta koski investointeja. Saamani vastauksen  mukaan "hanke ei vaikuta koulu- ja päiväkotikorjauksiin (tästä pidetään kiinni! blogistin. huom. ) - mutta " muut hankkeet kuin Leppävaaran uimahalli siirtyvät eteenpäin."

Mitenhän tässä nyt näin kävi? Yhdelle alueelle rakennettava ökyhanke jyrää todella monta muuta -  alueilla, joilla tarvetta tosiaan olisi. Matinkylän ikuisesti siirtyvä uimahalli -hanke alkaa muuttua farssiksi - paitsi, ettei ole yhtään hauskaa. Mielestäni tällainen päätöksenteko on asukkaiden kannalta todella kurjaa ja epäreilua. Jos haluamme pitää kiinni lupauksestamme olla asukas- ja asiakasystävällisiä, pitää myös palvella asukkaita ja asiakkaita mahdollisimman reilusti ja tasa-arvoisesti.

Ja todellakin pitää myös miettiä, mihin meillä on varaa - minkä kustannuksella ja millä riskeillä.

Viikon Länsiväylä kertoo seuraavaa: "Espoon kouluja vaaditaan karsimaan ensi vuoden pakollisista menoista 4,8 miljoonaa ja päiväkotien 2,6 miljoonaa euroa."  Samaan aikaan sekä perusopetukseen että päivähoitoon tulee runsaasti lisää lapsia.

Omaan viikkoni on kuulunut tutustumiskäynti Niittymaan päiväkodissa, jonka  "päiväkotikummiksi" ryhdyin sekä osallistuminen Espoon Lyömättömän Linjan hallituksen kokoukseen. Molemmat olivat aika ravisuttavia kokemuksia ja karua kuultavaa. Säästöjä säästöjen perään - aivan oleellisimmista asioista ja palveluista kaikkein heikoimmassa ja haavoittuvimmassa asemassa olevien kustannuksella. Koulurintamallakaan ei mene hyvin - huonokuntoisten ja terveydelle vaarallisten, korjausta odottavien koulujen lista sen kun kasvaa ja oppilaat ja opettajat kärsivät ja sairastavat.

Meillä on todella isoja ongelmia ja tarpeita. On älyllisesti ja moraalisesti epärehellistä väittää, ettei maauimalan rakentamien vaikuttaisi muihin investointeihin. Kyse on yhteisistä ja rajallisista rahoistamme, joita tulisi käyttää mahdollisimman vastuullisesti ja viisaasti asukkaiden parhaaksi. Uupunutta päiväkodin työntekijää, perheväkivallan vaille apua jäänyttä uhria tai koulun sairastuttamaa lasta ei pätkääkään lohduta tieto siitä, että meille valmistuu kansainvälisen luokan maauimala ja pian pääsee hyppäämään katetusta tornista olympiamittaiseen altaaseen. 

Meillä pitäisi olla varaa pitää huolta lapsistamme ja heidän oikeudestaan käydä koulua vaarantamatta terveyttään - muu on toissijaista. Ilman katettuja hyppytorneja voimme elää - ilman toimivia peruspalveluita sekä terveellisiä ja toimivia kouluja emme. Tämä ON priorisointia.

Päätin valtuustossa aiheesta pitämäni puheenvuoron  jokseenkin turhautuneeseen puuskahdukseen: "Prioriteetit hoi!" Kaupunginhallituksen päätöksen jälkeen fiilikset ovat vähintään yhtä hämmentyneet ja turhautuneet.

Oi aikoja, oi prioriteetteja!