5.4.2015: Espoo ei halua olla lapsiystävällinen kunta

Jätin tammikuussa valtuustoaloitteen, jossa esitin, että Espoo hakisi mukaan UNICEFin Lapsiystävällinen kunta toimintamalliin.  

Useat selvitykset kertovat, etteivät lasten oikeudet toteudu parhaalla mahdollisella tavalla tämän päivän Espoossa ja UNICEFin tarjoama valmis malli tarjoaisi erinomaisen työkalun, jolla parantaa tilannetta.

YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen ja kansainväliseen esikuvaan perustuva malli työkaluineen ja tarkistuslistoineen auttaa kuntia edistämään lapsen oikeuksien toteutumista konkreettisesti ja joka päivä. Mukaan lähtevät kunnat sitoutuvat kaksi vuotta kestävään kehittämistyöhön lasten parhaaksi. Lapsiystävällinen kunta ei ole hanke tai projekti, vaan pysyvä toimintatapa. Lapsiystävällinen -kunta tunnustuksen saaminen vaatii kahden vuoden sitoutunutta työtä, mutta tarkoituksena on sovittaa mallin sisällöt alusta alkaen osaksi kunnan omia toimintatapoja, strategisen suunnittelun prosesseja ja eri toimintoja. Tunnustuksen saaminen ei tarkoita, että työ olisi valmis – lapsen oikeuksista on pidettävä jatkuvasti huolta.  Tunnustus on voimassa kaksi vuotta ja sen uusiminen edellyttää kehittämistyön jatkamista.

Kaupungin virkamiehet antoivat maaliskuussa vastauksen aloitteeseeni ja sosiaali- ja terveyslautakunta käsitteli sen 25.3. Lautakunta hyväksyi yksimielisesti kaupungin päätösesityksen, ettei Espoo pyri Lapsiystävälliseksi kunnaksi. Tähän ei kuulemma ole tarvetta, koska kaupungissa tehdään jo nyt aivan tarpeeksi. Lapsiystävälliseksi kunnaksi pyrkiminen ja sen tavoitteisiin ja tehtäviin sitoutuminen olisi ikävästi syönyt kaupungin resursseja.  

Olen hyvin pettynyt sekä vastaukseen että lautakunnan päätökseen. Mielestäni kaupungin penseä vastaus kertoo joko huonosta perehtymisestä UNICEFin malliin tai välinpitämättömyydestä lasten oikeuksien ja lapsiystävällisyyden todellisesta toteutumisesta kaikilla tasoilla ja kaikessa päätöksenteossa. Päätös kertoo surullisella tavalla myös kaupunkimme arvoista ja prioriteeteista. 

Kielteistä vastausta perustellaan sillä, että Lapsiystävällinen kunta toteutuu jo Espoo-tarinan, poikkihallinnollisten kehitysohjelmien ja Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman kautta.

Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma on aidosti hyvä ja sen noudattamisen ja seuraamisen kautta tehdään paljon hyvää lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja osallisuuden parantamiseksi. Suunnitelma ei kuitenkaan korvaa UNICEFin mallia - vai onko Espoossa ymmärretty ja tehty  jotain, mitä missään muussa  UNICEFin toimintamalliin mukaan lähteneessä kunnassa ei ole osattu tai tajuttu?

Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma on ollut lakisääteinen asiakirja vuodesta 2008  lähtien. Sen olemassaolo ei siis sinänsä kerro kunnan lapsimyönteisyydestä yhtään mitään. Suomen kaupungeista UNICEFin mallissa ovat mukana mm. Hämeenlinna, Jyväskylä, Lahti, Turku ja Rovaniemi - kaikki ovat lähteneet mukaan sen jälkeen kuin Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmasta tuli lakisääteinen. Ensimmäisenä mukaan lähteneen Hämeenlinnan kokemuksista on jo paljon tietoa, ja siellä malli on koettu erittäin hyväksi ja hyödylliseksi.

Kaupungin vastauksessa vedotaan Lapsiystävällisen kunnan toteutumiseen myös Espoo-tarinan ja poikkihallinnollisten kehitysohjelmien kautta. Jokainen Espoo-tarinan lukaissut tietää, että siellä ole pienintäkään mainintaa lapsiystävällisyydestä saati lapsivaikutusten arvioinnista. Lapsiin viitataan ainoastaan mainostamalla innostavia ja turvallisia päiväkoteja sekä laadukasta opetusta.   Nuorten elinvoimaisuus -ohjelman ytimessä ovat perusopetuksen päättäneet nuoret. Osallistuva Espoo -ryhmän vpj:na tiedä, että siellä ei asian eteen ole tehty yhtään mitään konkreettista eikä ole näköpiirissä, että tehtäisiinkään. Lasten osallisuuden edistäminen otettiin teksteihin mukaan minun aloitteestani, mutta en valitettavasti ole pystynyt edistämään asiaa mitenkään. Tästä kannan luonnollisesti oman vastuuni ja koen suurta surua.

Kaupungin kaikkien sektoreiden toiminta koskettaa myös lasten arkea ja heidän äänensä on kuuluttava myös päätöksenteossa. UNICEFin mallin mukaisessa kunnassa lähdetään siihen, että kaikessa päätöksenteossa tehdään lapsivaikutusten arviointi ja edellytetään lasten ja nuorten kuulemista kaikilla sektoreilla. Lasten maailma on paljon muutakin kuin päiväkoti ja koulu. Esimerkiksi liikennettä, kaupunkisuunnittelua ja rakentamista koskevat päätökset koskevat myös lapsia. En ole saanut vastausta kysymyksiini, miten - jos mitenkään - nämä nykyään toteutuvat Espoossa.

Lapsiystävällisessä kunnassa myös budjetin osalta tehdään lapsivaikutusten arviointi. Osallisuuden lisääminen sekä kaikissa ikävaiheissa toteutettava ihmisoikeuskasvatus ovat oleellinen osa lapsiystävällisen kunnan toimintaa.

Lasten ja nuorten omien vastausten mukaan osallisuus ja mahdollisuus osallistua heille tarkoitettujen palveluiden suunnitteluun, arviointiin ja kehittämiseen toteutuu tämän päivän Espoossa varsin heikosti. 

Kaupungin vastauksessa korostetaan nuorisovaltuuston ja oppilaskuntien merkitystä. Molemmissa aktiivisesti toimivan nuoren äitinä tunnen niiden toiminnan ja vaikutusmahdollisuudet (ja sen rajat) hyvin. On kuitenkin huomioitava, että vain hyvin pieni osa lapista ja nuorista toimii edustuksellisissa ryhmissä. Lapsen oikeuksien sopimus kuitenkin takaa samat oikeudet jokaiselle - edustuksellinen kuuleminen ei siis ole riittävä tapa. Miten Espoossa huomioidaan eri ikäryhmät tai eri tavoin muita heikommassa asemassa olevat lapset ja nuoret?

Nämä ja monet muut asiat jäävät nyt vastaamatta.  Ehkä ne kaupungin mielestä ovat jo riittävän hyvin hoidettu. Tai sitten ne eivät ole tärkeitä.

Ohjelmaan mukaan lähteminen ja Lapsiystävällinen kunta -arvonimen tavoittelu olisi myös lähettänyt selkeän signaalin siitä, että asia on kaupungille tärkeä ja olemme sitoutuneet työhön lapsen oikeuksien ja hyvinvoinnin edistämiseksi.

Ihmettelen, että kaupungilla riittää vuodesta toiseen aikaa ja rahaa tavoitella esimerkiksi innovaatiopääkaupungin titteliä, mutta ei pyrkiä lapsiystävälliseksi kaupungiksi. Arvovalinta sanoisin.

Kokenut kunnallispoliitikko perusteli hiljattain, miksi arvonimet ja tunnustukset, kuten Reilun kaupan kaupunki ovat tärkeitä. Siis ei vain se, että toimitaan jollain tavoin, vaan nimenomaan toimintaan sitoutumisesta ja ansiokkaasta työstä annetut tunnustukset. Arvostamani vaikuttajan mukaan tunnustukset eivät tule itsestään, vaan ne pitää ansaita ja kertovat kuntalaisille ja muille, että kunnassa on tehty oikeita asioita. Mielestäni UNICEFin Lapsiystävällinen kunta olisi ollut tällainen meriitti - tunnustus, joka pitää ansaita ja joka kertoo siitä, mitä on tehty ja mihin on sitouduttu.

UNICEF ei peri maksuja mallista eikä siihen liittyvistä koulutuksista tai materiaaleista. Kunnan ei tarvitse palkata mallin toteuttamista varten uutta henkilökuntaa. Pitäisi ainoastaan olla valmis panostamaan aikaa kehittämistyöhön ja koordinointiin

Todella surullista, ettei Espoossa haluta seurata monen muun kaupungin esimerkkiä ja lähteä tarjolla olevin konkreettisin työkaluin rakentamaan lapsiystävällisempää kaupunkia, jossa lapsen oikeudet toteutuvat kaikilla sektoreilla joka päivä.