6.1.2015: Tehdään Espoosta UNICEFin lapsiystävällinen kaupunki!

Useissa viimeaikaisissa selvityksissä on noussut esiin, että lapset ja nuoret kokevat, etteivät he tule kuulluksi ja että heiltä  puuttuu mahdollisuuksia vaikuttaa.

Lasten ja nuorten oikeus tulla kuulluksi ja osallistua elämäänsä ja hyvinvointiinsa vaikuttaviin päätöksiin on kirjattu YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen. Espoon kaupunginvaltuusto on hyväksynyt Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman, jossa korostetaan osallisuuden, osallistumisen ja kuulluksi tulemisen merkitystä. Myös Espoo-tarinaksi nimetyssä kaupungin strategiassa linjataan, että  kaikki espoolaiset nuorista ikäihmisiin voivat osallistua ja vaikuttaa kotikaupunkinsa kehittämiseen.

Poikkihallinnollinen Osallistuva Espoo -ryhmä linjasi minun esityksestäni yhdeksi valtuustokauden tavoitteeksi lasten osallisuuden parantamisen.

Ylevät tavoitteet ja hienot linjaukset ovat kuitenkin hyödyksi vasta, kun ne toteutuva kun ne muuttuvat konkreettisiksi toimenpiteiksi ja toimiviksi käytännöiksi. Työhön tarvitaan sekä virkamiesten että luottamushenkilöiden sitoutumista. Meidän tehtävämme on huolehtia, etteivät sopimukset ja suunnitelmat jää kauniiksi sanahelinäksi, vaan toteutuvat myös lastemme arjessa.

Lasten ja nuorten oikeuksien, osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien toteutumiseksi Espoon kannattaisi lähteä mukaan UNICEFin Suomeen tuomaan Lapsiystävällinen kunta - toimintamalliin. Kyseessä on YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen ja kansainväliseen esikuvaan perustuva toimintamalli, joka auttaa kuntia edistämään lapsen oikeuksien toteutumista.   Mukaan lähtevät kunnat sitoutuvat kaksi vuotta kestävään kehittämistyöhön lasten parhaaksi.

Toimintakauden aluksi kunta tekee  tilannekartoituksen, jossa arvioidaan sitä, miten hyvin lapsiystävällisyys nykytilanteessa toteutuu. Arvioinnissa on apuna UNICEFin kehittämä kymmenen tavoitteen lista. Kun kartoitus on valmis, kunta valitsee, mitä toiminnan osa-alueita se alkaa kehittää ja miten. Kaksivuotiskauden lopuksi kunta arvioi työnsä tulokset ja raportoi niistä UNICEFille.  Raportoinnin jälkeen kunta voi saada UNICEFin Lapsiystävällinen kunta -tunnustuksen.

UNICEFin linjausten mukaan Lapsiystävällisessä kunnassa lapsia kohdellaan tasa-arvoisesti kunnan asukkaina. Heidät otetaan mukaan palveluiden suunnitteluun, arviointiin ja kehittämiseen. Jokaiselle lapselle turvataan yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua. Lapsi- ja nuorisopolitiikan ohjenuorana on YK:n lapsen oikeuksien sopimus. Kunnan päätöksenteossa hyödynnetään lasten ja nuorten tietämystä omasta arjestaan ja arvioidaan päätösten lapsivaikutuksia. Lapsen oikeus riittävään osuuteen yhteiskunnan voimavaroista näkyy kunnan talousarviossa. Lapsiystävällisessä kunnassa myös sekä lapsille että aikuisille tiedotetaan lapsen oikeuksista. Lapsia ja nuoria rohkaistaan toimimaan kansalaisyhteiskunnassa ja he kokevat olevansa lähiyhteisönsä arvokkaita jäseniä.


Mikäli saan ajatukselleni tarpeeksi kannatusta ja allekirjoittajia, jätän tammikuun valtuuston kokouksessa aloitteen, jossa esitä, että Espoo hakisi mukaan UNICEFin Lapsiystävällinen kunta toimintamalliin.  

Mielestäni Lapsiystävälliseksi kunnaksi hakeminen ja sen tavoitteisiin sitoutuminen olisi hyvin linjassa mm. Osallistuva Espoo -ryhmän tavoitteiden sekä Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman kanssa. Uskon, että kartoittamalla kaupunkimme lapsiystävällisyyden sekä sitoutumalla parannuskohteisiin  pystymme tehokkaasti tekemään kaupungin strategian ja ohjelmien hienoista linjauksista ja tavoitteista totta.

Lapsiystävällinen kunta -tunnustuksen saaminen ei tarkoita, että työ olisi valmis. Lasten ja nuorten oikeuksien toteutumisesta arjessa on jatkuvasti huolehdittava. Päätöksiä tehtäessä on tärkeää miettiä, miten asiat lasten näkökulmasta oikein.

Monissa lapsia ja nuoria koskevissa päätöksissä olisi fiksua ja reilua ottaa heidät mukaan jo suunnitteluvaiheessa. Lapsilla ja nuorilla tulee olla valtaa vaikuttaa omiin asioihinsa. Esimerkiksi koulumatkat sekä surullisen yleiset väistöratkaisut ovat lasten elämään voimakkaasti vaikuttavissa asioita, joista päätettäessä tulee ehdottomasti kuulla oppilaita - heitä, joiden elämään, arjen sujumiseen sekä hyvinvointiin ratkaisut vaikuttavat todella voimakkaasti.

Lasten on hyvä oppia pienestä lähtien erilaisia vaikuttamisen keinoja sekä sitä, että vallan ja vaikuttamisen myötä seuraa aina myös vastuu päätöksistä ja teoista. Näitä asioita ja keinoja on hyvä oppia pikkuhiljaa, ikäryhmälle sopivilla tavoilla. Näin kasvatamme omasta elämästään sekä ympäristöstään huolehtivia, vastuuta kantavia nuoria ja aikuisia.

Usein murehditaan nuorten vähäistä kiinnostusta politiikkaan ja yhteisten asioiden hoitamiseen sekä esimerkiksi alhaista äänestysaktiivisuutta. Syy ei ole nuorten, vaan meidän aikuisten, jotka emme ole ottaneet heitä osallisiksi ja opettaneet osallistumista ja vaikuttamista pienestä pitäen. On aika hullua kuvitella, että lapsi ja nuori voisi kasvaa aikuiseksi vailla näitä kokemuksia ja taitoja ja yhtäkkiä 18 -vuotta täytettyään innostua vaikuttamisesta ja osallistumisesta.

UNICEFin Lapsiystävälliseksi kunnaksi pyrkiminen edellyttäisi poikkihallinnollista yhteistyötä sekä sitoutumista ja aktiivisuutta kulttuuri- ja liikuntapalveluissa, opetuksessa ja varhaiskasvatuksessa kaupunkisuunnittelussa...Kaupungin kaikkien sektoreiden toiminta koskettaa myös lasten arkea ja heidän äänensä on kuuluttava myös päätöksenteossa.

Osallistuva Espoo -ryhmän varapuheenjohtajana sekä UNICEFin ja Planin toimintaan pitkään aktiivisesti osallistuneena haluan esittää, että Espoosta tehtäisiin UNICEFin Lapsiystävällinen kunta. Varmasti tästä tulisi jonkin verran lisätyötä sekä kustannuksia kaupungille. Uskon kuitenkin, että saatava hyöty ja lisääntyvä hyvinvointi korvaisivat kustannukset nopeasti moninkertaisesti.

Tehdään Espoosta lapsiystävällinen kaupunki, missä  lapsen oikeudet toteutuvat!