8.1.2018: Puretaan huonokuntoinen Espoon kaupungintalo ja rakennetaan tilalle viihtyisää, terveellistä ja elinvoimaista kaupunkia

Kuva: Minna Rajainmäki/Länsiväylä

Espoon päätöksenteko muistuttaa välillä hassua elokuvaa, jossa eletään samaa hetkeä ja tehdään samoja päätöksiä aina uudestaan ja uudestaan... sillä erotuksella, ettei kaupungin toiminta ole hassua, vaan aika surullista ja noloa.

Espoossa on kiistelty kohta kymmenen vuotta siitä, mitä pitäisi tehdä 1970-luvun alussa valmistuneelle ja vuonna 2008 sisäilmaongelmien takia tyhjennetylle kaupungintalolle.

Espoon kaupunginvaltuusto päätti jo vuonna 2010 purkaa talon, kaksi vuotta myöhemmin ehdotettiin valtuuston koolle kutsumista purkupäätöksen perumiseksi. On järjestetty arkkitehtuurikilpailu uudesta kaupungintalosta, sitten päätetty olla rakentamatta uutta taloa, nyt suunnitellaan uudenlaista taloa ja uutta arkkitehtuurikilpailua. Rakennusta suojeltavaksi ja asiaa on käsitelty oikeudessakin. Kaupungintalo on seisonut arvokkaalla tontilla tyhjillään rappeutumassa ja toisaalla on maksettu kalliisti vuokratiloista Olisi valaisevaa selvittää, kuinka paljon virkamiesten ja luottamushenkilöiden aikaa sekä yhteisiä varoja tähän kaikkeen on käytetty – ja millä seurauksilla. Sietämätöntä on ollut myös, että keskustelu Espoon keskuksen kehittämisestä on jumittanut kaupungintaloon ja kiista yksittäisestä talosta on halvaannuttanut vuosikymmeneksi koko virastokeskuksen seudun kehittämisen.

Kuntapäättäjänä ja veronmaksajana olen vihainen ja turhautunut.  Meillä on aivan riittämiin suuria asioita ja vakavia ongelmia ratkottavana sekä rahantarpeita täytettävänä.
Toivon, että asia saadaan viimein päätettyä ja ryhdytään pikaisesti tekemään kestäviä ratkaisuja sekä käytännön toimia koko virastokeskuksen alueen viihtyisyyden, toimivuuden ja turvallisuuden parantamiseksi.

Lehdet ovat tehneet uutisia eri poliittisten ryhmien näkemyksistä ja kun asia nyt (taas) on kaupunginhallituksessa päätettävänä moni poliitikko on mielipidekirjoituksissa, blogeissa ja haastatteluissa kertonut oman kantansa. Koska joistain jutuista on saanut kuvan, että vihreät olisivat yksimielisesti kaupungintalon säästämisen kannalla ja asiaa on minulta kysytty, haluan kertoa, että kannatan kaupungintalon purkamista (kuten olen kannattanut jo kahdella edelliselläkin valtuustokaudella, vuoden 2010 äänestyksestä lähtien)  ja pidän esitystä uudesta Espoo-talosta parhaana vaihtoehtona ja tulen valtuustossa äänestämään tämän vaihtoehdon puolesta.

Kannatan vaihtoehtoa, joka on mielestäni vastuullisin, sekä taloudellisesti että toiminnallisesti järkevin ja tukee parhaiten Espoon keskuksen kehittämistä viihtyisäksi ja elinvoimaiseksi kokonaisuutena.

Toivon, että asiasta päätettäessä muistetaan kristallin kirkkaasti, että kaupungintalo tyhjennettiin syksyllä 2008, koska siellä työskennelleet olivat jo pitkään saaneet rakennuksen sisäilmasta vakavia oireita ja sairastelivat pahasti. Siitä, mitä oireiden takana oli ja miten ongelmat saadaan korjattua on liikkunut hyvin ristiriitaista tietoa. Varmuudella tiedetään, ettei rakennus ole kunnossa ja se on sairastuttanut lukuisia ihmisiä.

Melkoista toistoa  kohteesta ja päätöksestä toiseen tämäkin, mutta haluan sanoa tämän kovaa ja selvästi: Kun kyseessä on rakennus, jonka pitää toimia työpaikkana, ei rakennuksen suojelu yksinkertaisesti voi, eikä saa mennä ihmisten suojelun edelle!

Kaupungissamme on surullisen monta esimerkkiä siitä, miten sisäilmaongelmaisten rakennusten korjaukset ovat suurista kustannuksista huolimatta menneet täysin pieleen, ihmiset ovat edelleen altistuneet ja sairastuneet ja kaupungin (veronmaksajien) rahat valuneet hukkaan.

Historioitsijana ja pääkaupunkiseudun oppaana arvostan toki historiallisen kerrostuneisuuden näkymistä kaupunkikuvassa ja ymmärrän halun säästää eri aikakausilta peräisin olevia rakennuksia, vieläpä mahdollisimman alkuperäisessä asussaan. Kaupungintalo on kuitenkin rakennus, jonka on oltava toimiva työympäristö, ei museokohde. Tilojen on oltava ennen kaikkea terveelliset ja nykyajan vaatimuksia vastaavat ja palveltava kasvavaa ja kehittyvää Espoota ja sen hallinnollista keskusta vielä vuosikymmentenkin kuluttua. Kaupunkikuva on tärkeä, yhteisten ja rajallisten rahojen vastuullinen käyttäminen on tärkeää - mutta ihmisten terveys ja hyvinvointi on (tai ainakin pitäisi olla) aina ensisijaista. Tälläkin hetkellä todella moni Espoon kaupungin palkkalistoilla oleva työskentelee tiloissa, jotka eivät ole kunnossa, altistuu ja sairastaa. Kaupunki on sitoutunut kunnianhimoisiin tavoitteisiin olla hyvä työnantaja, kaupunki, jossa on nolla sisäilmakohdetta jne. Nyt talon korjaamista kannattavat haluavat sitoa todella paljon rahaa siihen, että kunnostetaan sisäilmaongelmaiseksi tiedetty rakennus, josta tulisi lukuisten ihmisten työpaikka. Kuka takaa, että korjaamalla tilat saadaan terveiksi ja turvallisiksi?

2000-luvun avoimessa ja asukaslähtöisessä kaupungissa yhteisillä rahoilla rakennettujen ja ylläpidettyjen tilojen tulee olla avoimia ja monikäyttöisiä ja niiden on palveltava kuntalaisia mahdollisimman laajasti. Pompöösien, suljettujen hallintorakennusten aika on ohi.

Usein toistuva argumentti kaupungintalon säilyttämisen puolesta on, että Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa perinteistä kertova kaupungintalo on tärkeä identiteettitekijä. Periaatteessa tästä on helppo olla samaa mieltä. Käytännössä kaupungintalon merkitys kuntalaisille on kuitenkin jäänyt hyvin vähäiseksi, eikä se tunnu herättävän juurikaan positiivisia tunteita tai suojeluviettiä. Olen työskennellyt Espoon historiaan ja arkkitehtuuriin erikoistuneena oppaana liki 20 vuoden ajan esitellen Espoota lukemattomille espoolaisille ja ulkopaikkakuntalaisille. Olen huomannut äärettömän harvan espoolaisenkaan tietävän edes, missä kaupungintalomme sijaitsee – tai onko sellaista edes olemassa. Talo on jäänyt kuntalaisille tuntemattomaksi, eikä parkkipaikan takana, betonikannella synkkänä ja suljettuna seisova rakennus esiteltynäkään herätä positiivisia tunteita.

Sen sijaan alueen asukkaissa, asiakkaissa ja työntekijöissä paljon tunteita ja mielipiteitä herättää koko virastokeskuksen seudun ulkonäkö, viihtyisyys, toimivuus ja turvallisuus. Ihmiset ovat jo hyvin pitkään olleet lopen kyllästyneitä soutamiseen ja huopaamiseen ja haluavat konkreettisia tekoja epäviihtyisänä ja turvattomana koetun alueen kehittämiseen.

Minun Espooni on vastuullinen, asukasystävällinen kaupunki, missä priorisoidaan viihtyisyys, terveys, turvallisuus ja hyvinvointi - aina ja kaikessa päätöksenteossa ja rahankäytössä.

Toivottavasti näemme nyt viimeinkin viimeisen näytöksen loputtoman pitkässä Espoon kaupungintalo-saagassa. Tehdään viisaita päätöksiä kaupunkimme parhaaksi; puretaan huonokuntoinen kaupungintalo ja rakennetaan tilalle viihtyisää, terveellistä ja elinvoimaista 2000-luvun kaupunkia.