Vaihtoehtoja ja tukea lastenhoitoon

Yhteiskunnan on tuettava vanhemmuutta. Vanhemmilla on ensisijainen vastuu lastensa hoidosta ja kasvatuksesta, mutta heitä ei saa jättää vaativassa ja vastuullisessa kasvatustyössään yksin. Lasten ja nuorten sekä perheiden ongelmia on pyrittävä ehkäisemään ennalta ja havaittuihin ongelmiin on puututtava ajoissa tehokkaasti.

Ennakoiva toiminta on inhimillistä ja näkyy säästöinä tulevaisuudessa. Pelkkä ongelmien hoito ei ole pitkäjänteistä politiikkaa. On huolehdittava, etteivät köyhyys ja osattomuus periydy. 

Päivähoidon valinnaisuutta on lisättävä ja vanhemmille on tarjottava myös aito mahdollisuus hoitaa lapset kotona itse tai palkata kotiin hoitaja. Omien lasten hoitaminen kotona pitäisi tehdä taloudellisesti mahdolliseksi lasten kouluikään saakka. Kotihoidontuki on nostettava samalle tasolle kodin ulkopuolisen hoidon tuen kanssa. Lasten kotihoito on vaativaa ja yhteiskunnalle arvokasta työtä, josta kuuluu saada kunnon palkka sekä eläke. Lapsiperheiden Etujärjestön esittämä Tasarahamalli on harkitsemisen arvoinen vaihtoehto.
Lapsiperheiden verotukseen ja tukijärjestelmiin tarvitaan muutoksia. Nykyisin ne palvelevat parhaiten perheitä, joissa molemmat vanhemmat ovat kokopäivätyössä. Järjestelmä lähtee työelämän, ei lapsen eduista. Suomalainen perhepolitiikka ei kannusta lasten saamiseen. Synnytystä edeltäviin ansiotuloihin perustuva äitiys- ja vanhempainrahasysteemi ohjaa naisia lykkäämään ensimmäisen lapsen hankkimisen sellaiseen elämänvaiheeseen, jolloin opinnot on suoritettu loppuun ja asema työelämässä turvattu. Tämä näkyy ensisynnyttäjien iän nousemisena.
Tarvitaan lainsäädännön ja tukijärjestelmien uudistuksia sekä arvo- ja asennemuutoksia.