Veripalvelu

Kuva: Marja Helander

Espoolaisäiti Mari Nevalainen sai verta synnytyksessä
”Olen kiitollinen elämästä ja terveydestä”

Mari Nevalainen on terveen kaksikuisen Isla-tyttären onnellinen äiti. Asiat voisivat olla myös täysin toisin: dramaattinen verenhukka synnytyksessä oli koitua Marin kohtaloksi.

Espoolainen Mari Nevalainen, 34, suorastaan säteilee. Puhe pulppuaa ja hymy on herkässä. On vaikea uskoa, että vain kaksi kuukautta sitten hän kävi lähellä kuolemaa. Jo rankassa keskenmenossa ja vaikeassa raskausajassa luulisi olevan tarpeeksi läpikäytävää yhdelle ihmiselle, mutta ei. Kymmenen pisteen tytär Isla Aurelia, 2 kk, syntyi normaalisti, mutta istukan synnyttäminen aiheutti Marille vakavan verenhukan. Toista kertaa äidiksi tulleen Marin hengen pelasti luovutettu veri.

– Nyt sitä osaa olla kiitollinen. Vasta kun joku läheinen tai itse tarvitsee verta, tajuaa miten arvokasta veren luovuttaminen on! Mari sanoo.

Vaikeuksien kautta onneen

Elokuisen torstain sateinen sää unohtuu Nevalaisilla hetkessä. Tapiolalaisessa omakotitalossa tunnelma on lämmin, ja iloisesta vilskeestä pitävät huolen valloittavan energinen esikoululainen Nora, 5, ja vieraista ilahtuva, ikäisekseen pirteä labradorinnoutajarouva Ronda. Perheen eläinlääkäri-isä Martti on töissä, mutta muuten koko pesue on koossa. Perheen kuopus ja kaikkien silmäterä Isla nukahtaa äidin syliin saatuaan pienen masunsa täyteen maitoa. Suomeksi saarta tarkoittavalla Isla-nimellä on syvempi merkityksensä, viittaahan se Kreetaan – paikkaan, jossa suloinen pikkuneiti sai alkunsa.

Mari ja Martti toivoivat Noralle pikkusisarta tai -veljeä vuosia, mutta kohtalo puuttui ikävällä tavalla peliin. Henkisesti ja fyysisesti rankka keskenmeno ja sitä seuranneet lukuisat komplikaatiot saivat parin jo uskomaan, ettei haikara enää vieraile heillä. Syksyllä 2003 Kreetalle koko perheen voimin tehty lomamatka muutti kuitenkin kaiken. ”Matkamuisto” oli erittäin mieluinen: perheessä alettiin odottaa Islaa! Raskaus oli alusta saakka vaikea, ja Mari joutui tiputukseen jo alun pahoinvointien vuoksi. Loppuraskautta varjosti raskausmyrkytys.

Isla näki päivänvalon 22. kesäkuuta, viikon etuajassa mutta täysin terveenä. Mari ei ehtinyt nauttia terveestä tyttärestään kuin silmänräpäyksen, sillä pian häntä jo vietiin synnytyssalista kohti verensiirtoa. Istukka oli ilmeisesti kiinnittynyt keskenmenokaavinnoista aiheutuneen arpikudoksen päälle eikä irronnut kunnolla, vaan aiheutti mittavan verenvuodon. Kokonaisverenhukaksi arvioitiin lähes 3500 ml. Mari vietiin kiireellä leikkaussaliin, missä hänelle tehtiin narkoosissa istukan käsin irrotus ja kaavinta. Leikkauksen yhteydessä hän sai luovutettua verta, yhteensä 3 yksikköä punasoluja. Juhannusaattona, vain kaksi päivää dramaattisten tapahtumien jälkeen, Mari ja Isla kotiutuivat.

– Pari ensimmäistä viikkoa olin aivan sekaisin ja heikossa kunnossa. Onneksi mieheni oli kolme viikkoa isyyslomalla. Nyt olen vain iloinen ja kiitollinen siitä, että kaikki meni hyvin!

Suku lähti luovuttamaan

Vaikeudet muistuttivat Marille karulla tavalla, ettei elämässä kaikki mene suunnitelmien mukaan. Kun Nevalaiset suunnittelivat lapsen hankintaa ensimmäistä kertaa, ajateltiin vain, että ”nyt on hyvä hetki tehdä lapsi”. Islan kohdalla kaikki ei enää ollutkaan itsestään selvää, vaan prosessi oli pitkä.

Istumme olohuoneessa, jossa vietettiin reilu viikko sitten Islan ristiäisiä. Ikkunoista avautuvat vehreät maisemat pieneen metsään ja kauniisti hoidettuun, kukkivaan puutarhaan. Mari näyttää lehdestä talteen leikattua kasteilmoitusta, johon valittu runo merkitsee Nevalaisille paljon. Runon säe ”Me rakastimme teitä, jo ennen kuin synnyitte” viittaa perheen keskenmenossa menettämään lapseen. Nevalaiset ajattelevatkin, että heillä on oikeastaan kolme lasta: yksi niistä on enkeli ja kaksi ilahduttaa maan päällä.

Marin aviomies on ollut innokas verenluovuttaja jo vuosia. Maria kohdanneen läheltä piti -tilanteen myötä myös useat Marin sukulaiset ovat lähteneet luovuttamaan verta. Terveydellisistä syistä Mari itse ei harmikseen voi toistaiseksi itse luovuttaa.

– Verenluovutus on itseltä niin tosi pieni vaiva, mutta sillä voi todella pelastaa ihmishenkiä. Olen valtavan kiitollinen tästä elämästä, omasta terveydestä ja kahdesta ihanasta lapsesta, Mari sanoo.

Teksti: Hanna Pesonen/ Mediafocus

Kuvat: Marja Helander