Valtuustopuhe 10.6.2013: Eläinsuojelusta ja valvonnasta

Valtuustopuhe koskien valtuustokysymystäni Espoon eläinsuojelusta ja valvonnasta

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Eläinsuojelulain tarkoituksena on suojella eläimiä kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta sekä edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua. Lain mukaan jokaisella kunnalla on oltava eläinsuojeluviranomainen, jonka tehtävänä on valvoa, että eläimiä hoidetaan, kohdellaan, ja kuljetetaan eläinsuojelusäädösten mukaisesti.

Saamamme vastauksen mukaan Espoossa eläinsuojelua ja valvontaa hoitaa kaksi kaupungineläinlääkäriä, joiden työajasta 30 % on varattu eläinten hyvinvoinnin valvontaan sekä eläintautilain mukaisten tehtävien hoitoon.

On erikoista, ettei Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa ole eläinsuojelueläinlääkäriä, joka päätyönään hoitaa eläinsuojelua ja valvontaa. Espoon käytäntö täyttää lain vaatimukset, mutta on kuitenkin vastoin valtakunnallisia suosituksia.

Espoon mallilla on epäilemättä myös hyvät puolensa, joita vastauksessa esitellään. Sen sijaan valvontatyöhön varattujen resurssien riittävyyteen on kiinnitettävä huomiota. Nykyinen 30 % työajasta on kovin vähän, sillä kaupungineläinlääkärien työkenttä on laaja ja vaativia tehtäviä aina vain enemmän.  

Valitettavasti sosiaaliset ongelmat ja heikko taloudellinen tilanne heijastuvat myös ihmisten kykyyn pitää asiallisesti huolta eläimistään ja lisäävät erityisosaamista vaativan eläinsuojelutyön tarvetta.

Eläinsuojelun ohella valvontaeläinlääkärin  tärkeisiin tehtäviin kuuluu mm.  varautuminen helposti leviävien eläintautien sekä zoonoosien eli eläinten ja ihmisten yhteisten tartuntatautien kuten rabieksen uhkaan. Riskejä lisäävät ns. pentutehtaat sekä eläinten laiton maahantuonti. Tarttuvien tautien vastustuksella on erittäin suuri yhteiskunnallinen merkitys, sillä taudit saattavat aiheuttaa suurta uhkaa kansanterveydelle sekä mittavia kansantaloudellisia tappioita.

Ihmetystä herättääkin, miksei eläinsuojelu- ja valvontayöhön ole varattu kuin 30  % yhden eläinlääkärin työajasta. Miksei 50 prosenttia, mikä kahden eläinlääkärin hoitamana parhaimmillaan vastaisi yhden eläinsuojelueläinlääkärin työtä.

Ihmettelen myös perustelua, ettei eläinsuojelueläinlääkärin virkaa perusteta, koska työ koetaan raskaaksi. Samalla perusteellahan voisimme luopua vaikkapa lastensuojelusta tai terveyskeskuslääkäreistä... Kysymys on ennen kaikkea siitä, että tärkeitä ja vaativia tehtäviä hoitaville henkilöille taataan hyvät työolosuhteet, kilpailukykyinen palkka ja panostetaan työssä jaksamisen ja viihtymisen tukemiseen.

Se, ettei kaikkia avoinna olevia eläinsuojelu- tai valvontaeläinlääkärin virkoja Suomessa ole saatu täytettyä ei kerro yhtään mitään tarpeesta tai kiinnostuksesta Espoossa. Fakta on, että ihan tavallisista kunnaneläinlääkäreistäkin on jo pitkään ollut pulaa. 

Haluan lisäksi kiinnittää huomiota vastauksessa olleeseen tietoon, että eläinsuojelurikkomusten vuoksi Espoossa huostaan otetut eläimet viedään yleensä Helsinkiin Viikin löytöeläintaloon, joka huolehtii myös Espoon löytöeläimistä. Olen ymmärtänyt, ettei Espoo kuitenkaan maksa tästä palvelusta. Tämä on tulevissa budjettineuvotteluissa syytä selvittää, toimia reilusti sekä taata Espoossa huostaan otetuille ja löydetyille eläimille kohtuulliset olosuhteet ja hyvä hoito. 

Hyvät valtuutetut; Espoon eläinsuojelu- ja valvontatyölle on taattava riittävät resurssit ja tilannetta on seurattava aktiivisesti. Saamamme vastaus tyydyttää tällä erää, mutta aion palata asiaan seuraavien budjettineuvottelujen yhteydessä.  

Sivistyneessä hyvinvointivaltiossa sekä Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa, joka mainostaa olevansa edelläkävijä on turvattava myös eläinten hyvinvointi ja elämisen arvoiset olot. Eläinsuojelussa kyse on ennen kaikkea tahdosta - laiminlyönneistä seuraa rahallisestikin vain suurempi lasku. Eläinsuojeluvalvonta voi olla tehokasta vain, jos se on riippumatonta ja sille on tarpeeksi resursseja.