Valtuustopuhe 14.11.2016: Valtuustoaloitteeni oirekyselyistä

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Aloitteeni oirekyselyjen tekemiseksi kaikissa Espoon kouluissa koulujen sisäilmaongelmien löytämiseksi ja ratkaisemiseksi palautettiin kertaalleen uudelleenvalmisteltavaksi. Nyt annettu vastaus, jossa sisäilmakartoituksiin suhtaudutaan kielteisesti on pettymys, mutta sentään huolellisemmin laadittu kuin ensimmäinen vastaus, jossa tyydyttiin toteamaan ettei tehdä mitään kartoituksia, koska se ei ole tarpeellista eikä kustannustehokasta.

Edellisen kaupunginhallitukseen tulleen vastauksen jälkeen pyysin perusteluja sekä laskelmia tukemaan kaupungin väitteitä. Nyt vastauksessa on tieto, että  oppilaille suunnatun kyselyn hinta on tekijästä riippuen 765- 2700 euroa  per koulu. Kaikkihan on suhteellista, mutta minusta on kyllä hirveän surullista, että tämä on liikaa, kun samaan aikaan rahaa riittää kymmenien miljoonien edestä muihin hankkeisiin. Saamieni tietojen mukaan nämäkin luvut ovat yläkanttiin ja kartoituksia voi teettää huomattavasti edullisemminkin.

Oirekyselyt eivät tietenkään ratkaise sisäilmaongelmia, mutta alan johtavat asiantuntijat sekä mm. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Hengitysliitto, Kuntaliito, sosiaali- ja terveysministeriö, ympäristöministeriö ja Suomen Vanhempainliitto ovat vaatineet varhaista ja tiukkaa puuttumista koulujen sisäilmaongelmiin sekä vahvempaa osaamista terveysriskien arviointiin ja oirelevien ja sairastuneiden lasten tutkimukseen ja hoitoon. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että kattavat oirekyselyt ovat tehokkain tapa löytää terveydelle vaaralliset koulut ja reagoida ongelmiin. Aloitteestani ja sen saamasta vastauksesta uutisoinut Svenska YLE antoi jutulleen  paljonpuhuvan otsikon "Esbo går mot experterna".

On aika surkeaa, ettei haluta tarttua olemassa oleviin työkaluihin, joilla voitaisiin edistää lasten ja nuorten terveyttä sekä oikeutta käydä koulua terveellisissä ja turvallisissa tiloissa. On vaikeaa tajuta, mikä voisi olla kustannustehokkaampaa kuin mahdollisimman varhainen ja  tehokas puuttuminen sekä oppilaiden oireiluun että koulujen korjaustarpeisiin.

Nykytilanne lukuisine altistuneine ja pahasti sairastuneine lapsineen ja opettajineen sekä hätäväistöineen ei vaikuta järin kustannustehokkaalta - puhumattakaan inhimilliseltä.

Opetuksen järjestäjän lakisääteinen tehtävä on huolehtia koululaisten opiskeluympäristön turvallisuudesta. Toimenpiteisiin tulee ryhtyä heti kun puutteita tai ongelmia havaitaan. Herää monta kysymystä siitä, miksei haluta käyttää työkaluja, joiden avulla ongelmia voitaisiin havaita entistä helpommin ja nopeammin.

Avoimeksi jää myös, millaista roolia kaavaillaan kouluterveydenhoidolle sekä miten tähän taataan riittävät resurssit, koulutus ja työkalut. Terveydenhoitajat ovat jo nyt varsin kuormittuneita, eikä heille voi sälyttää lisää tehtäviä ja vastuuta huolehtimatta lisäresursseista. Käsittääkseni kouluterveydenhoitajia ei ole toistaiseksi asiassa kuultu.

Lähtevätkö terveydenhoitajat tekemään systemaattisia kyselyjä, vai jääkö oireiden tunnistaminen ja niistä ilmoittaminen edelleen koululaisten oman osaamisen ja aktiivisuuden varaan? Lapset voivat olla hyvin eriarvoisessa asemassa sen suhteen, kuinka vanhemmat osaavat ja jaksavat näihin asioihin reagoida saati vaatia toimenpiteitä. Ei tietenkään ole väärin, että vanhemmat toimivat aktiivisesti lastensa terveyden ja turvallisuuden puolesta - mutta ei myöskään saa olla niin, että ne jotka osaavat, jaksavat ja uskaltavat vaatia eniten ja kovimpaan ääneen myös saavat eniten ja ensimmäisinä.

Sisäilmaongelmat ovat varmasti suurimpia koko väestöä koskettavia ongelmia. Valitettavasti Espoossa asioihin ei vieläkään puututa lainkaan sillä taidolla ja tarmolla kuin pitäisi.

Asia koskettaa minua paitsi luottamushenkilönä myös henkilökohtaisesti. Molemmat lapseni ovat altistuneet ja sairastuneet sisäilmaongelmaisissa kouluissa. He taisivat olla onnekkaita ja toipuvat. Monelle heidän koulukaverilleen ei näytä käyneen yhtä hyvin. Monen nuoren terveys on ehkä loppuelämäksi tuhottu, monta unelmaa murskattu. Tämä tulee monin tavoin hyvin kalliiksi. Taatusti kalliimmaksi kuin oirekartoitukset. 

Esitän toivomuksen, että Espoossa kehitetään pikaisesti toimiva malli oppilaiden sisäilmaongelmista johtuvien oireiden kartoittamiseksi ja että kartoitukset aloitetaan niistä kouluista, joissa on syytä epäillä sisäilmaongelmia.Valitettavasti jouduin ottamaan olennaisimman pois. Halusin nimittäin toivoa, että työhön varattaisiin myös riittävät resurssit, se on kuulemma liikaa toivottu.