Valtuustopuhe 17.8.2015: Valtuustoaloitteeni Lapsiystävällinen kunta -toimintamallin käyttöönotosta

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen ja kansainväliseen esikuvaan perustuva UNICEFin Lapsiystävällinen kunta toimintamalli auttaa kuntia edistämään lapsen oikeuksien toteutumista konkreettisesti ja joka päivä. Lapsiystävällinen kunta ei ole hanke tai projekti, vaan pysyvä toimintatapa.

Lasten ja nuorten omien vastausten mukaan lasten oikeudet ja osallisuus eivät tämän päivän Espoossa toteudu parhaalla mahdollisella tavalla ja UNICEFin malli tarjoaisi erinomaisen, valmiin työkalun, jolla parantaa tilannetta.

Aloitteeseeni annettiin vastaus  ensimmäisen kerran maaliskuussa. Päätösesitys oli, ettei Espoo pyri Lapsiystävälliseksi kunnaksi, sillä tavoitteet toteutuvat jo  riittävän hyvin ja toimintamallin tavoitteisiin ja tehtäviin sitoutuminen söisi kaupungin resursseja.  

Mielestäni penseä vastaus kertoi joko huonosta perehtymisestä asiaan tai välinpitämättömyydestä lasten oikeuksien ja lapsiystävällisyyden toteutumisesta kaikilla tasoilla ja kaikessa päätöksenteossa. Tuli myös surullinen olo siitä, millaiset ovat kaupunkimme arvot ja prioriteetit. Riittäähän kaupungilla aikaa ja rahaa tavoitella esim. innovaatiopääkaupungin titteliä.

Asian tullessa kaupunginhallituksen käsittelyyn kävi ilmi, ettei oikeasti oltu lainkaan selvitetty, kuinka paljon lisätyötä ja kustannuksia toimintamallin käyttöönotto teettäisi.

UNICEF ei peri maksuja mallista eikä siihen liittyvistä koulutuksista tai materiaaleista. Kunnan ei tarvitse palkata mallin toteuttamista varten uutta henkilökuntaa. Pitäisi ainoastaan olla valmis panostamaan jonkun verran aikaa kehittämistyöhön.

Mikäli lapsen oikeudet jo toteutuvat Espoossa niin hyvin kuin väitetään, pitäisi arvonimen ja sen mukaan tuomien positiivisten vaikutusten saavuttamisen olla melko helppoa.  Mikäli taas ei olisi, kertoo se siitä, ettemme toistaiseksi ole tehneet riittävästi oikeita asioita - ja olisi syytä parantaa.

Kielteistä suhtautumista perusteltiin sillä, että lapsiystävällisyys toteutuu jo Espoo-tarinan, poikkihallinnollisten kehitysohjelmien ja Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman kautta. Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma on lakisääteinen asiakirja. Sen olemassaolo ei siis sinänsä kerro kunnan lapsimyönteisyydestä yhtään mitään. Espoon suunnitelma on hyvä, mutta se ei kuitenkaan korvaa UNICEFin mallia.

Lukuisat kunnat ovat Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmasn lakisääteiseksi tulon jälkeen lähteneet mukaan UNICEFin malliin ja kokeneet sen erittäin hyväksi ja hyödylliseksi.

Kaupungin kaikkien sektoreiden toiminta koskettaa myös lasten ja nuorten arkea. UNICEFin mallin mukaisessa kunnassa kaikessa päätöksenteossa tehdään lapsivaikutusten arviointi ja edellytetään lasten ja nuorten kuulemista.  

Kaupungin vastauksessa korostettiin nuorisovaltuuston ja oppilaskuntien merkitystä. Molemmissa aktiivisesti toimivan nuoren äitinä tunnen niiden toiminnan ja vaikutusmahdollisuudet hyvin ja arvostan niiden toimintaa suuresti. On kuitenkin tärkeää huomioida, että vain hyvin pieni osa lapista ja nuorista toimii edustuksellisissa ryhmissä. Lapsen oikeuksien sopimus kuitenkin takaa samat oikeudet jokaiselle - edustuksellinen kuuleminen ei siis ole riittävä tapa. Myös eri tavoin muita heikommassa asemassa olevien äänen on kuuluttava.  

Arvonimet ja tunnustukset eivät tule itsestään, vaan ne pitää ansaita. Ohjelmaan mukaan lähteminen ja Lapsiystävällinen kunta -arvonimen tavoittelu kertoisi, että asia on kaupungille tärkeä ja olemme sitoutuneet työhön lapsen oikeuksien ja hyvinvoinnin edistämiseksi.

On todella sääli, ettei asian valmistelua tehty heti kunnolla. On typerää käyttää aikaa ja rahaa asian hyödyttömään pallottelemiseen ja ainakin ensi vuoden osalta on jo myöhäistä.  

Toivottavasti saamme kunnollisen selvityksen ohjelmaan lähtemisen vaatimasta työstä ja kustannuksista.  Mikäli se osoittautuu kalliiksi tai kovin työlääksi ja asiat jo ovat muuten hyvin hoidossa, idea on varmasti fiksua hylätä. Päätös täytyy kuitenkin tehdä oikeaan tietoon ja lukuihin perustuen. Tärkeää on varmistaa, että lapsen oikeudet koko laajuudessaan otetaan kaupungissamme vakavasti.

Unicefin entistä pääsihteeriä J.P. Grantia lainaten: "Lapsen oikeus on aikuisen velvollisuus."